torstai 18. joulukuuta 2014

Jouluruokaa tarjoo kunnon väki…


"Tule meille, Tuomas kulta, tuopa joulu tullessas ja hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi."

Suomessa joulun aika alkaa Tuomaksen päivänä eli 21.12. ja jatkuu Nuutin päivään 13.1. Moni päättää kuitenkin joulun nykyään jo loppiaiseen eli 6.1.

Jouluruoka on nimitys ruokalajeille, joita syödän joulun aikaan. Suomessa tavallisia perinnejouluruokia ovat esimerkiksi riisipuuro, sekahedelmäkiisseli, kinkku, karjalanpaisti, maksa-, lanttu-, porkkana- ja imelletetty perunalaatikko, rosolli ja graavilohi. Jouluna maistuvat leivonnaisista joululeipä, piparit ja tortut. Jouluruoissa on aluellisia eroja, ja olemme saaneet myös uusia tuulia jouluruokiin maailmalta.

Edelleen moni suomalainen noudattaa perinteistä kaavaa jouluruokailussa. Aamulla tai viimeistään lounaalla syödään joulupuuro kanelin ja sokerin tai sekahedelmäkiisselin kanssa. Joskus puuroon on mukava lisätä manteli. Se, joka löytää puurostaan mantelin, saa tehdä toivomuksen. Mantelin saamista ei saa paljastaa muille henkilöille siksi, että näin toiveen uskotaan toteutuvan varmemmin.

Päivällinen on varsinainen jouluateria ja kohokohta, jolloin pöytä notkuu herkkuja, perinteisiä ja uusia jouluruokia. Vanhan tavan mukaan yölläkin saa syödä. Jouluna syödään monipuolisesti, tukevasti ja rauhallisesti. Glögi ja jouluolut maistuvat jouluruoan kanssa. Yhä enemmän käytetään myös mietoja viinejä, vaikka se ei perinteiseen suomalaiseen jouluruokailuun kuulukaan.

Kaikkia jouluruokia ei tarvitse kaiken kiireen keskellä valmistaa itse, jos ei ole aikaa. Turha on stressata itseään. Kaupoista saa valmiita jouluruokia, joita voi halutessaan tuunata ennen tarjoilua. Lisäät haluamasi mausteita, ehkä vähän kermaa, voita ja kuohkeutta antamaan kananmuna. Laittaessasi ruoan omaan paitoastiaan valmistumaan, se näyttää ja maistuu itsetehdyltä. Nykyisin on myös tarjolla valmiita kasvissoseita, jotka helpottava ruoanlaittajan kiireitä. Lisää haluamasai raaka-aineet, ja saa taas itsetehtyä ruokaa.

Joululeivonnaisissa on laaja valikoima, joten kiireinen henkilö saa ostettua kaiken kaupasta tai tilaamalla pitopalvelusta. Mainio tapa on hyödyntää valmiita taikinoita tehden nopeasti esimerkiksi joulutortut samalla saaden kotiin ihanan tuoksun.

Osa ihmisistä haluaa kuitenkin valmistaa edelleen jouluruoat itse, koska se tuo kotiin oman tunnelman ja tuoksut. Jouluvalmistelut kannattaa aloittaa ajoissa ilman kiireitä. Pakastinta voi käyttää välillisesti säilytyspaikkana. Leivonnaiset eivät yleensä kärsi pakastamisesta, joten niistä on hyvä aloittaa joulun tunnelman luominen.

Slow Food on trendi maailmalla eli hitaasti kypsytettyä ruokaa laadukkaista raaka-aineista, mahdollisesti lähiruokaa. Ateria nautitaan hitaasti hyvässä seurassa. Se on muuta kuin nälän poistamista nopeasti. Tämä sopii jouluun erinomaisesti. Jouluna usein vaalitaan paikallisia ja perinteisiä ruokia ja valmistusmenetelmiä, joka on myös tunnusomaista tälle trendille. Luonnollisesti voi itse myös kehittää uusia käyttömuotoja kotimaisille raaka-aineille, samoin muotoilla ruokia uudelleen.


Marttojen nopea porkkanalaatikko

1 kg porkkanoita
3 dl porkkanoiden keitinlientä
1 dl mannasuurimoita
1 rkl rasvaa
1 tl suolaa
valkopippuria
siirappia
(kermaa) 

Kuori porkkanat, keitä ne kypsiksi ja soseuta. Lisää joukkoon muut aineet. Osan keitinliemestä voi korvata maidolla. Pane seos voideltuun uunivuokaan. Kypsennä laatikkoa 200-asteessa noin tunti.

Sonjan glögisipulit

5 punasipulia
10 valkosipulinkynttä
2 dl vettä
4 dl glögiä
1 dl sokeria
suolaa ja mustapippuria

Kuori punasipulit ja leikkaa ne lohkoiksi. Kuori valkosipulinkynnet. Laita sipulit kypsymään kiehuvaan veteen muutamaksi minuutiksi.  Kiehauta glögi ja sokeri sekä lisää suola ja pippuri. Lisää keitetyt ja jäähdytetyt sipulit kylmään liemeen. Anna maustua viileässä vähintään vuorokausi. Jos kaapista löytyy punaviiniä, voit osan glögistä korvata sillä.



Piimälimppu

1 l piimää
75 g hiivaa
2 tl pomeranssinkuorta
2 tl fenkolia
2 tl anista
1½ rkl suolaa
1½ dl siirappia
6 dl ruisjauhoja
noin 17 dl hiivaleipäjauhoja

Lämmitä piimä kädenlämpöiseksi, johon lisäät hiivan. Sekoita. Lisää mausteet, suola ja siirappi sekoittaen . Lisää vähitellen jauhot. Vaivaa taikina hyvin. Anna taikinan kohota. Leivo kaksi limppua, jotka kohotat uunipellillä. Pistele limput ennen uuniin laittamista ja paista 200-asteessa noin 40 minuuttia. Voitele leivät paistamisen loppuvaiheessa siirappi-vesiseoksella.




Piimälimput menossa uuniin


Piimälimput paistamisen jälkeen

  
Hildegardin hermo- ja älypiparit

Tässä on herkullinen pipariohje, joka on piparikirjasta. Ohje on peräisin 1100-luvulta. Hildegardin mukaan pipareita tulisi nauttia päivittäin 24 kappaletta. Piparit kirkastavat älyä, rauhoittavat mieltä ja antavat energiaa, näin väitetään. Joka tapauksessa ne ovat herkullisen makuisia ja katoavat suihin muita nopeammin. Ei muuta kuin piparintekoon!

550 g voita
1 tl vaniljasokeria
11 dl ruskeaa sokeria
2 1/2 tl kanelia
2  munaa
2 1/2 tl muskottia
11 dl spelttivehnäjauhoja
1/2 tl neilikkaa
4 tl leivinjauhetta
3 dl mantelijauhetta

Sekoita voi ja sokeri. Vatkaa munat joukkoon yksitellen. Lisää muut aineet. Muovaile taikina tangoiksi. Sulje se muovipussiin ja pidä jääkaapissa seuraavaan päivään. Leikkaa tangoista vajaan sentin paksuisia viipaleita leivinpaperilla vuoratulle pellille. Koristele halutessasi viipaleet mantelilastuilla. Paista 175-asteen lämpötilassa noin 15 minuuttia





Oskun joulukakku

Pohja:
6 munaa
3 dl sokeria
2 dl durum-vehnäjauhoja (pastan valmistamiseen käytettävää vehnäjauhoa)
1 dl perunajauhoja
2 rkl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
(1 tl  vaniljasokeria )

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita jauhot sekä kaakao- että leivinjauhe keskenään ja lisää munavaahtoon. Paista 175-asteessa 4560 minuutia kunnes kakku on kypsä. Käytä irtopohjavuokaa, kakku on helpompi kasata siihen. Kumoa jäähtyneenä ja anna "huilata" seuraavaan päivään. Leikkaa kakku kolmeen osaan huilaamisen jälkeen.

Täyte:
2 rasiaa appelsiinituorejuustoa (Viola  100 g)
4 dl kuohukermaa (vaahtona)
500 g maitorahkaa
1 dl punssia
23 liivatelehteä
2 tl vaniljasokeria
1 purkki sokeriliemeen säilöttyjä kirsikoita pilkottuina. Sokeria maun mukaan, miten ilmelän täytteen haluat.

Liota liivatelehdet vedessä ohjeen mukaan. Sekoita maitorahka, tuorejuusto, punssi, sokeri ja vaniljasokeri keskenäään. Liuota liivatelehdet pieneen määrään kuumaa vettä ohjeen mukaan ja lisää hivenen jäähtynyt seos rahka-juustomassan sekaan. Vatkaa kerma vaahdoksi ja lisää se seokseen sekä pilkotut kirsikat.
  
Ota kakusta ensimmäinen viivpale ja laita se irtopohjaisen kakkuvuokan pohjalle ja kostuta se punssilla (laimennos 1:1 suhteessa). Päällystä pohja kevyesti mango- tai omenasoseella. Lisää täytteestä puolet pohjan päälle. Laita keskimmäinen osa täytteen päälle ja kostuta punssilla, päällystä mango- tai omenasoseella ja laita loput täytteestä pohjan päälle. Aseta viimeinen pohja täytteen päälle ja kostuta punssilla. Laita kakun päälle leivinpaperia tai talouskelmua ja pistä se jääkaappiin odottamaan 12 tuntia.

Kuorrutus:
2 dl sokeria
2 dl kermaa
2 munaa
2 rkl maissitärkkelystä
1/2 dl vahvaa kahvia
12 tl vaniljasokeria
lopuksi 100200 g voita

Sekoita sokeri, kerma, maissitärkkelys ja vaniljasokeri keskenään tasaiseksi ja lisää kahvi. Keitä seoksesta kiisseli (älä polta pohjaan). Lisää voi valmiiseen kiisseliin tasaisesti sekoittaen ja kaada täyte kakun päälle (anna olla irtopohjavuoan reunat paikoillaan ) Nosta kakku takaisin jääkaappiin, kun kiisseli kakun päällä on jäähtynyt, ja anna sen olla siellä seuraavaan päivään. Älä peitä kakkua, jos kiisseli on lämmin, koska kosteutta voi tiivistyä kiisselin päälle. Seuraavana päivänä koristele kakun reunat kermavaahdolla, ja viimeistele kakku haluamallasi tavalla.


Joulurauhaa ja maukkaita ruokailuhetkiä!

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Joulua odotellessa pikkukokit hääräävät keittiössä

Lasten kanssa ruoan laittaminen ja leipominen on hauskaa puuhaa ja yhdessäoloa, ilon täyteisiä ja lämpimiä hetkiä, laatuaikaa parhaimmillaan. Lapset ovat luovia ja kokeilunhaluisia. Samalla lapset oppivat arjen taitoja, jolloin on helpompi myöhemmin toimia kotona myös yksin.

Koko perhe tarvitsee ruokaa, joten mikä onkaan mukavampaa kuin valmistaa ateria yhdessä, jolloin jokaiselle saadaan vastuullinen tehtävä! Arjen hallintaa, jota jokainen tarvitsee. On myös hyvä muistaa, että aterian valmistamisen jälkeen on oma työnsä siivota jälkensä. Siivotaan jäljet yhdessä jo ruoanlaiton aikana ja ennen ruokailua, jotta ruokailun jälkeen on vähemmän töitä jäljellä.

Lasten makuhermoja eivät hivele perinteiset suomalaiset jouluruoat. Tämän päivän reseptit on suunniteltu yhteistyössä Marttojen pikkukokkien  kanssa. Tavoitteena oli saada aikaan lapsille maistuva ateriakokonaisuus ennen joulua, mutta kyseisiä ruokia voisi tehdä myös lapsille jouluksi. Osa resepteistä on muokattu pikkukokkikerhossa ohjaajan kanssa. Kaikki ohjeet on myös testattu, että ne maistuvat lasten suissa.

Eliaksen herkkuruokaa on perunavelli. Hän kertoi sen olevan yksi suokkiruoistaan, koska perunavelli on pehmeän ja hyvän makuista. Perunavelliä on syöty arjessa kotona kuin metsätyömaiden kämpillä.

Peruna kuuluu myös jouluun, ja se on edelleen tärkeimpiä kasviksiamme. Se on myös edullinen raaka-aine ja monipuolinen käyttää. Peruna tuotiin Suomeen 1720-luvulla. Aluksi sen viljelyyn suhtauduttiin epäilevästi. Jouduttiin jopa jakamaan erikoispalkintoja sen viljelystä. Nykyisin on tarjolla eri perunalajikkeita eri käyttötarkoituksiin.

Perunavelli

500 g jauhoisia perunoita
4 dl vettä
5 dl maitoa
0,5 dl ohrajauhoja
¾ tl suolaa

Perunat kuoritaan ja keitetään vedessä pehmeiksi, jonka jälkeen ne survotaan keitinvedessä soseeksi. Jauhot sekoitetaan kylmään maitoon ja seos kaadetaan velliin, joka saa vielä kiehua hiljalleen 15-20 minuuttia. Hämmennetään välillä. Lopuksi lisätään suola. Nautitaan voisilmän kera.

Noora suosittelee päivälliseksi kirjolohipyöryköitä, koska ne ovat hyviä ja kauniin värisiä. Lohi on myös terveellistä, kun se sisältää omega-3-rasvahappoja, kertoi Noora. Hän itse syö kirjolohipyörykät perunamuussin eli -soseen ja salaatin kanssa. Lohi kuuluu suomalaiseen jouluun vähintään graavattuna tai savustettuna. Se ei kuitenkaan ole välttämättä lasten herkkua tässä muodossa.

Perunavelliä ja aurinkoleipää


Kirjolohpyörykät

350 g kirjolohta
3 porkkanaa
1 sipuli
1 muna
1 tl suolaa
¼ tl valkopippuria
1 rkl tilliä

Jauha kirjolohi, kuoritut porkkanat ja sipuli lihamyllyllä. Lisää jauhettuun seokseen muna, suola, valkopippuri ja tilli. Sekoita seos hyvin. Tee seoksesta pyöreitä palloja ja laita ne leivinpaperin päälle uunipellille. Paista 225-asteessa noin 20– 25 minuuttia. Lasten mieleen on tarjota kirjolohipyörykät perunasoseen sekä salaatin kanssa.

Essi ehdottaa jälkiruoaksi mansikka-omenakiisseliä. Mansikka ja omena muodostavat maistuvan kokonaisuuden. Kiisseli on myös hauskan näköistä, ja hyvä jälkiruoka, sanoi Essi. Omena sopii jouluun ja mansikat antavat joulun punaisen värin.

Omena-mansikkakiisseli

1 l vettä tai laimennettua omenamehua
1 dl sokeria
3 omenaa
½ litraa mansikoita
3 rkl perunajauhoja

Keitä vesi, sokeri ja omenat kattilassa, kunnes omenat ovat hieman pehmenneet. Ota kattila liedeltä. Lisää perunajauhojen joukkoon tilkka vettä, että saat tehtyä juoksevan nesteen perunajauhosta. Lisää perunajauhoneste koko ajan sekoittaen kuumaan nesteeseen. Laita kattila uudelleen liedelle ja anna kiehahtaa (huom! älä keitä, koska kiisseli sitkistyy). Ota kattila liedeltä ja lisää lopuksi mansikat sekoittaen. Kaada kiisseli vadille. Ripottele pintaan sokeria, jotta ei muodostu kettua eli kuorta.



Kuvan kiisselissä on käytetty fariinisokeria makeuttamiseen.

Mirka on todennut tiikerimuffinssit herkullisiksi. Alun perin hän on tehnyt näitä muffinsseja koulussa. Muffinssit on helppo tehdä. Väreillä voi leikkiäkin - tehdä muffinsseista pieniä tiikereitä vaihtelemalla sopivasti vaaleaa ja tummaa taikinaa keskenään. Muffinssit voi koristella karemelleilla. Joskus koulun jälkeen on mukava ottaa myös tiikerimuffinssi pikkuvälipalaksi.

Amerikasssa syödään muffinsseja ruoan kanssa leivän asemesta. Se voi tuntua suomalaisista hieman oudolle, mutta sitäkin voisi tällä viikolla kokeilla.

Tiikerimuffinssit

125 g voita
1,5 dl sokeria
2 munaa
1 rkl kaakaojauhetta
1 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
3,5 dl vehnäjauhoja
2 dl piimää tai kermaviiliä

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat yksitellen hyvin vatkaten. Sekoita leivinjauhe, vaniljasokeri ja vehnäjauhot keskenään ja lisää ne yhdessä piimän kanssa taikinaan. Sekoita osaan taikinaan kaakaojauhe. Jaa taikina kerroksittain vuokiin. Paista 175-asteessa noin 15 minuuttia. Tarjoa teen kanssa.

Ehkä makeat muffinssit eivät sovi ruokaleiviksi, joten pikkukokit valitsivat ruokaleiväksi marttojen aurinkoleivän. Leipä on muodoltaan kuin auringonkukka. Siitä on myös jokaisen helppo lohkaista pala.




Aurinkoleipä

3dl vettä
25 g hiivaa tai kuivahiivaa pakkauksen ohjeen mukaan
¾ tl suolaa
1 rkl hunajaa tai siirappia
2 dl porkkanaraastetta
1 dl auringonkukansiemeniä
1 dl ruisjauhoja
noin 7 dl vehnäjauhoja
voiteluun: munaa tai maitoa
pinnalle: auringonkukansiemeniä

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää suola, hunaja, porkkanaraaste ja auringonkukansiemenet. Alusta taikinaan jauhot. Peitä taikina leivinliinalla tai muovilla ja anna kohota.

Ripottele leivinpöydälle jauhoja ennen leipomista. Taikina voi tarttua pöytään porkkananraasteen vuoksi. Ota taikinasta yksi kolmasosa ja leivo siitä pyöreä, litteä leipä. Pane leipä leivinpaperin päälle pellille. Jaa lopputaikina kymmeneen palaan ja leivo pyöreiksi sämpylöiksi. Pane sämpylät leivän ympärille melkein kiinni leipään. Anna kohota peitettynä.

Voitele leipä maidolla tai vatkatulla munalla. Pistele keskellä oleva leipä. Ripottele pinnalle auringonkukansiemeniä ja paista 225-asteessa uunin keskitasolla noin 20 minuuttia.

Marttojen aurinkoleipä on syntynyt vuosien 2006– 2008 Auringolla leipää -hankkeen myötä. Pag-La-Yiri-järjestö käynnisti Marttojen tuella Afrikassa Burkina Fasossa aurinkoenergialla toimivan leipomon. Leipomo tarjoaa työtä ja hyvää ravintoa alueen ihmisille. Leipomon tuotolla järjestö tuki marttojen kouluttamien 58 neuvojan työtä 200 kylän alueella. Martat osallistuivat talkoisiin leipomalla ja myymällä Martan aurinkoleipää.



Pöytä koreaksi

Ruoanlaitto ja leipominen on kokonaisvaltaista tekemistä. Ruoan ja leivonnaisten valmistumisen jälkeen ne tulee saada tarjolle kauniisti. Ruokahalua kiihottaa, kun ateria on kauniisti esillä. Lasten käydessä pöytään ruokailemaan, he myös kiinnittävät huomiota lautasliinojen kuviointiin, väreihin ja taitteluun. Muotojen ja värien avula on mahdollista johdattaa teemaan ja tunnelmaan. Aterian aikana lautasliinan kosketus on kuin piste hyvälle tarinalle. Lapsille on myös hyvä opettaa pöytäetiketti eli luonteva, kohtelias käyttäytyminen pöydässä.

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Vuode ja vuodetekstiilien hoito


Vuoteen historia       

Varhaisina aikoina vuoteeksi riitti pieni kuoppa, joka pehmustettiin lehdillä, heinillä, sammaleella tai muilla luonnosta saatavilla pehmikkeillä. Myöhemmin, kun vuode haluttiin suojata hyönteisillä ja eläimiltä, vuoteen ympärille tehtiin ristikkorakennelma, joka vuorattiin eläinten nahoilla. Vuode sijoitettiin usein hieman korkeammalle maasta.

Egyptiläiset vuorasivat vuoteensa matoilla, pellavakankailla ja kudotuilla huovilla. Jalkopään päätylevy esti nukkujaa putoamasta lattialle, ja erillinen tyyny piti huolen siitä, ettei kampaus mennyt sekaisin yön aikana.

Vuonna 3500 e.Kr. Babylonian kuninkaallisessa palatsissa vuode sai erillisen huoneensa. Makuuhuoneessa nukkui vain talon isäntä. Vaimo, lapset ja palvelusväki nukkuivat sohvilla ja lattialla.

Kreikkalaiset alkoivat ensimmäisinä käyttää päätyä nukkujan pään puoleisessa päädyssä. Rikkaat verhoilivat päädyn silkeillä ja koristelivat sen.

Roomalaiset, jotka olivat hyviä maanviljelijöitä, keksivät ensimmäisenä patjan, joka oli oljilla tai sulilla täytetty säkki. Nykyisin on materiaalina vaahtomuovi tai patjan rakenteena voi olla erityppisiä jousituksia. Sekä vaahtomuovi- että joustinpatjoissa on mahdollisuus valita eri kovuisia vaihtoehtoja nukkujan painon mukaan. 1980-luvulla vesi- ja ilmapatjat tulivat markkinoille. Sopivan patjan löytäminen edellyttäisi koenukkumista ennen ostopäätöksen tekemistä.

Vuoteessa vietämme kolmanneksen elämästämme, joten sillä on suuri merkitys, minkälaisessa vuoteessa nukumme. Hyvin nukutun yön jälkeen jaksamme opiskella ja työskennellä.

Siivous 

Makuuhuoneen kuin vuoteen puhdistaminen on koko perheen yhdessä tekemistä viihtyisyyden hyväksi. Jos perheessä on muita perheenjäseniä, tulisi sopia yhdessä työnjaosta. Lapset on hyvä ottaa mukaan pienestä pitäen. Samalla he oppivat arjen hallintaa. Suunnittele milloin ja mitä siivoat.

Päivittäin tulisi jättää vuode auki aamutoimen ajaksi, jolloin vuode tuulettuu ja kosteus haihtuu. Hyvä on aukaista myös ikkuna, jolloin tuulettuminen tapahtuu nopeammin, pöyhi tyyni ja peittoa pedatessa. Pöyhiminen pitää täytteet kuohkeina ja pidentää niiden kestävyyttä. Tämän jälkeen sijaa vuoteesi. Kerran viikossa tuuleta vuodevaatteet ja pese lakanat ja pussilakanat 2–3 viikon välein. Tyynyliinat voi pestä useamminkin, jopa kerran viikossa, koska nukkuessa ihosta erittyy hikeä ja rasvaa, ja ne kiinnittyvät tekstiilin pintaan. Kuukausittain imuroi ja tuuleta patjat. Pari kertaa vuodessa pese tyynyt, peitot ja sijauspatja tai sen päällinen hoito-ohjeen mukaan.

Vuode

Tutustu ensin hoito-ohjeisiin, jotka näet tuotteen pesuetiketistä. Vuode voi olla esimerkiksi runkopatjalla tai patjalla. Runkopatjaa on hankala viedä ulos tuulettumaan ja raikastumaan, joten runkopatja tulisi imuroida säännölliset kerran kuukaudessa.

Siitepölyaikaan ei kannata ulos viedä tuulettumaan mitään, koska allergisille siitä tulee enemmän haittaa kuin hyötyä eli vuode ei raikastu. Talvella pakkassäällä saadaan vuode raikkaaksi, jos runkopatjan sijauspatja tai tavallinen patja voidaan viedä ulos tuulettumaan.

Patja

Patja säilyy hygieenisenä ja raikkaana pitempään, kun sitä hoidetaan säännöllisesti. Käyttäessäsi vaahtomuovipatjaa, varmista ilmankierto säle- tai reikäpohjaisessa sängyssä. Nukkuessaan ihminen ”hengittää” ja jopa hikoilee, jolloin syntyy kosteutta. Tämän vuoksi vuode tulee tuulettaa ennen vuoteen sijaamista. Kääntele patjaa säännöllisesti pituus- ja leveyssuunnassa, jotta se kuluu tasaisesti eikä patjaan tulee kuoppaa keskikohdalle. Tuuleta ja imuroi patja säännöllisesti kerran kuukaudessa. Vaahtomuovipatjaa ei saa tampata, koska se vahingoittaa vaahtomuovi solurakennetta. Uuden patjan alkutuoksun saa parhaiten pois painelemalla ja imuroimalla patjaa samanaikaisesti. Jos patjan ympärillä on irrotettava pestävä päällinen, pese se hienopesuohjelmalla 60-asteessa. Sulje vetoketju ennen pesua. Älä käytä rumpukuivatusta. Suorista päällinen ennen pesun jälkeen muotoonsa ja mittaansa.

Sijauspatja

Sijauspatjan hoito-ohjeet löytää pesuetiketistä. Tuuleta ja imuroi sijauspatja säännöllisesti kerran kuukaudessa. Jos tuotteessa on erillinen pestävä päällinen, pese se hienopesuohjelmalla 60-asteessa. Sulje vetoketju ennen pesua. Älä käytä rumpukuivatusta. Suorista päällinen ennen pesun jälkeen muotoonsa ja mittaansa. Läpitikatun sijauspatjan pesu on hienopesuohjelmalla joko 40- tai 60-asteessan (ks. pesuohjeet). Suorista sijaispatja pesun jälkeen muotoonsa ja mittaansa sekä kuivata ilmassa paikassa.

Peitot

Kuohkeus peitossa säilyy, kun niitä hoidetaan säännöllisesti ja noudatetaan tuotteessa olevia hoito-ohjeita. Anna vuoteen tuulettua aina ennen sijaamista. Pöyhi peitettä aamuisin ja tuuleta kerran viikossa. Pese peite 1–2 kertaa vuodessa. Pese kuitutäytteiset tyynyt hienopesuohjelmalla 60-asteessa (jos tuote sen kestää) ja linkoa kevyesti. Laita vain 1/3 normaalista pesuainemäärästä. Suorista peite kosteana ja varmista täytteen tasaisuus. Kuivata peite ilmavassa paikassa narulla tai tason päällä. Kääntele ja pöyhi peittoa kuivauksen aikana. Isot peitot ovat raskaita kotitalouden pesukoneeseen ja liian isoja käsin pestäväksi. Ne viedään pesulaan tai pestään taloyhtiön pesulassa isossa pesukoneessa. Pesu pitää vuoteen hygieenisenä ja raikkaana. Valmistajat suosittelevat peitteiden vaihtoa noin neljän vuoden välein.

Tyynyt 

Kuohkeus tyynyissä säilyy, kun niitä hoidetaan säännöllisesti ja noudattamalla tuotteessa olevia hoito-ohjeita. Pöyhi tyynyä aamuisin ja tuuleta kerran viikossa. Pese tyynyt 3–4 kertaa vuodessa. Pese kuitutäytteiset tyynyt yksi kerrallaan runsaassa vedessä hienopesuohjelmalla 60-asteessa (jos tuote sen kestää) ja linkoa kevyesti. Laita vain 1/3 normaalista pesuainemäärästä. Tyyny voidaan pestä käsin saippuapohjaisessa pesuaineliuoksessa. Painele, hiero ja huljuttele vedessä ja huuhtele kunnolla kolmessa eri huuhteluvedessä. Puserra vesi pois tarkkaan ja kuivata ilmavassa paikassa vaaka-asennossa välillä pöyhien. Kesällä tyynyt on hyvä kuivata ulkona. Suorista tyynykosteana ja varmista täytteen tasaisuus. Kuivata tyyny ilmavassa paikassa narulla tai tason päällä. Kääntele ja pöyhi tyynyä kuivauksen aikana. Pesu pitää vuoteen hygieenisenä ja raikkaana. Valmistajat suosittelevat tyynyjen vaihtoa noin kahden vuoden välein.

Lakanat ja tyyniliinat 

Lakanoita ja tyynyliinoja on 100 prosenttisesta puuvillasta, silkistä ja pellavasta. Lisäksi on saatavilla tuotteita, jossa osa raaka-aineesta on keinokuitua.

Pesuohjeita kannattaa noudattaa, ne löytyvät tuotteista. Näin tekstiilit kestävät pitempään. Vuodetekstiilit pestään 60-asteessa hienopesuohjelmalla väljässä vedessä. Tummat värit pestään ensimmäisen kerran erillään. Värilliset tuotteet pestään pesuaineella, jossa ei ole optisia kirkasteita.

Lakanat, pussilakanat ja tyynyliinat kannattaa mankeloida tai silittää pesun jälkeen, jolloin kuitujen rakenne menee kiinni. Tällöin ne eivät pölise ja likaannu niin helposti. Tämä on hyvä huomioida, jos nukkuja kärsii kotipölyallergiasta. Satiinituotteet saavat silitettäessä tai mankeloidessa upean kiillon.

Vuodevaatteiden säilytys

Puhtaat lakanat laitetaan pinon alimmaiseksi pesun jälkeen. Kellastumisen välttämiseksi liinavaatteet säilytetään muista vaatteista erillään. Tuoksuvat liinavaatteet saadaan, kun neliskulmaiseen kangastilkkuun päälle laitetaan kourallinen laventelin kuivattuja tai tuoreita lehtiä. Sido kangas pussiksi. Ne torjuvat samalla vaatekoita. Tuoksuvat liinavaatteet saadaan myös, kun laitetaan pala tuoksusaippuaa liinavaatekaappiin.

Helmalakanat 

Tarkista pesu- ja hoito-ohjeet tuotteesta. Näin ne kestävät pitempään. Helmalakanat on syytä tuulettaa ja pestä vähintään kaksi kertaa vuodessa.

Päiväpeitteet 

Tarkista pesu- ja hoito-ohjeet tuotteesta. Tuuleta päiväpeitteet kerran viikossa.

Koristetyynyt 

Tarkista pesu- ja hoito-ohjeet tuotteesta. Tuuleta koristetyynyt kerran viikossa.

Huovat 

Tarkista pesu- ja hoito-ohjeet tuotteesta. Tuuleta huovat kerran viikossa.

Sängyn päädyt

Kankaiset sängynpäädyt imuroidaan samalla, kun vuode imuroidaan. Puisista ja metallisista sängynpäädyistä pyyhitään pölyt.

Vuodevaatteiden hoitotuotteet

Vuodevaatteille on suunniteltu erilaisia hoitotuotteita. Vuodetekstiilisuoja muodostaa tekstiilin pinnalle näkymättömän suojakerroksen, joka estää lian ja kosteuden imeytymistä kankaaseen. Se ei muuta tekstiilien ominaisuuksia eikä hengittävyyttä. Suojaus sopii kaikille kangaslaaduille, niin patjoille, peitteille kuin päiväpeitteellekin. Suojaus pidentää tekstiilin ikää ja vähentää pesulakuluja. Tavallisessa käytössä suojaus kestää noin 2–3 vuotta.

Sängynraikastin poistaa tekstiileistä ummehtuneet ja epämiellyttävät hajut sekä estää pölypunkkien kasvun. Raikastin estää myös vuodekastelun aiheuttamia haittoja. Vaikutus kesää muutaman pesun kulumatta pois.

Potilasvuode
Sairaaloissa on tarkat ohjeet potilasvuoteen puhdistamiselle, on kysymys sitten erityispotilaan, leikkaussaliin menevän potilaan, keskoskaapin vuoteen hoitamisesta tai vainajan vuoteen huollosta.

Jos kotona on esimerkiksi kovassa kuumeessa oleva potilas, joka välillä hikoilee, niin tämä tulee ottaa huomioon myös vuoteen puhdistamisessa.

Pölypunkit

Pölypunkit (Dermatophagoides) ovat pieniä, noin 0,3–0,5 mm kokoisia hämähäkkieläimiä, jotka viihtyvät kosteassa ja pölyisessä ympäristössä. Pölypunkit syövät orgaanisia hiukkasia, kuten ihmisten kuolleita ihosoluja, siitepölyä ja homehiukkasia. Joillekin ihmisille ne saattavat aiheuttaa allergiaa, mutta Suomessa pölypunkkien aiheuttamia oireita on liioiteltu ja ne ovat harvoin jos koskaan sairauden varsinainen syy tai tärkein pahentaja. Nykykodeissa pölypunkit ovat erittäin harvinaisia, koska keinokuidut ja kuiva huoneilma ovat niille huono elinympäristö. Suomessa niitä tavataankin lähinnä vain vanhoissa navetoissa. Pölypunkit ovatkin eteläisissä maissa yleinen ongelma. Pölypunkkeja voi hoitaa kotikonstein. Käytä helppohoitoisia, 60 c-asteen pesun kestäviä vuodevaatteita. Pese tyynyt ja peitot n. kerran vuodessa, imuroi patjat muutaman kerran vuodessa. Kova pakkanen tappaa punkit. Vaatteiden pitää olla -28 asteessa vähintään 6 tuntia tai -18 asteessa 24 tuntia. Voit myös löylyttää kuivassa saunassa yli 60 asteen lämpötilassa ja tuulettaa sen jälkeen. Tuuleta vuodevaatteet säännöllisesti. Anna sängyn jäähtyä ja kuivua nukkumisen jälkeen ennen petaamista. Vaihda lakanat ja tyynyliinat säännöllisesti suositusten mukaan. Vältä liian kosteaa ja lämmintä huoneilmaa. Sopiva huoneilman kosteus on 30–40 % ja lämpötila 20–22 °C. Huolehdi asunnon riittävästä ilmanvaihdosta. Varmista, että makuuhuoneeseen tulee korvausilmaa ulkoa ja että se poistuu asunnon poistoilmaventtiilien kautta.










Lähteet 

Martat 2011
Verkkodokumentti. Luettu 3.12.2011.
Etusivu > Neuvot arkeen > Siivous.
Etusivu > Neuvot arkeen > Pyykki > Pölypunkit pois
www.martat.fi


Finlayson 2011
Verkkodokumentti. Luettu 3.12.2011.
Etusivu > Familon > Hoito-ohjeet
www.finlayson.fi


Softcare 2011
Verkkodokumentti. Luettu 3.12.2011.
Etusivu > Vuodevaatteiden hoitotuotteet
www.softcare.fi


Hinkkanen, T.; Immonen, P.; Kokkonen, M.; Liimatainen, A. & Palojoki, P. 2009
Taituri, Kotitalous 7–9


Valitut Palat, Reader’s Digest 1993
Konstit on monet – Kekseliäitä kikkoja, uusia ideoita ja pikaratkaisuja kaikkiin kodin pulmiin. 1.p. Milanostampa Spa. Farigliano. Italia.


Valitut Palat, Reader’s Digest 2005
10000 niksiä, neuvoa & ohjetta – Nokkelia oivalluksia ja käytännön ratkaisuja arkipulmiin. S.A. Partenaires Fabrication. Paris. France.

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Onnea Martat!

Tänä syksynä Martat on saanut positiivista huomiota ja palautetta. Tuntuu todella upealla toimia tässä organisaatiossa.

Marttaliitto ry on saanut tämänvuotisen Kriminaalihuollon palkinnon Arki sujuvaksi -kurssitoiminnasta. Kurssit ovat apuna valmennettaessa vankeja vapauteen ja oman arkensa hallintaan. Kurssisisällöt muodostuvat ruoanvalmistuksesta sekä kodin ja raha-asioiden hoitoon liittyvistä asioista.

Kansanterveyspalkinto myönnettiin Marttaliitolle sekä Kotitalousopettajaliitolle. Martat ovat edistäneet pitkäjänteisesti suomalaisten terveellisiä ruokatottumuksia ja vuosikymmeniä tukeneet toiminnallaan suomalaista ravitsemuspolitiikkaa ja jalkauttaneet ajankohtaisia ravitsemussuosituksia ja ohjeita.

Molemmissa edellä mainituissa eli Arki sujuvaksi ja ravitsemusasioissa  Pohjois-Savon alueella on koulutettu ihmisiä. Piireissä ei piiperrellä eikä harrasteta. Siellä tehdään tarpeellista työtä, joka on nyt valtakunnan tasolla huomattu. Onnittelut palkinnoista!

Pohjois-Savon Martoilla on ollut edustaja Päivittäistavarahuollon aluepoolin kokoonpanossa. Martat on kullanarvoinen järjestö, joten kuntien edustajien tulisi olla yhteydessä alueellisiin Marttoihin (piireihin), koska Marttojen yhteistyöverkosto on vaikuttava, näin kertoi ylitarkastaja Minna Karppinen (Itä-Suomen Aluehallintovirastosta) Itä-Suomen alueellisen maanpuolustuksen erikoiskurssilla, nro 12 Pelastusopistolla Kuopiossa marraskuun alussa. Oli ilo kuulla ylitarkastajan hehkutus Martoille!

KOVA (kotivara) -toimikunnassa on mukana yhteensä 17 järjestöä, mm. Marttaliitto ja Kotitalousopettajaliitto. KOVA kehittää järjestöyhteistyön kautta omatoimista varautumista. Eli mitä pitää tehdä, että kotona selviydytään muutama päivä poikkeus- tai häiriötilanteissa, kun ei pääse tai voi lähteä kotoaan ulos.

Kurssilla ennaltaehkäisevänä työnä nousi esille neuvonta ja ohjaus. Tässä Martoilla on todella pitkä kokemus. Se on Martoille luonnollinen tapa toimia viestin viejinä kansalaisille, eri-ikäisille ihmisille ja eri kohderyhmille.

Martoilla ja Spekillä (Suomen Pelastuslalan Keskusjärjestöllä) alkaa vuonna 2015 yhteistyö. Spek kouluttaa piirien henkilökunnan. Kunnilla ja muilla tahoilla olisi tämän jälkeen mahdollisuus tilata marttapiiriltä koulutuksia. Marttoja kannattaa hyödyntää kouluttajina, koska heillä on asiantuntemusta. Marttojen ja Spekin koulutuksen myötä kotivara ja varautuminen nostetaan paremmin taas esille niin marttajäsenille kuin muillekin. Edellisestä kotivaran nostosta on jo muutama vuosi, jos muistan oikein.

Vapaaehtoistoiminta on osa marttatoimintaa. Tänä vuonna on usean kerran kysytty vertaismarttatoiminnasta. Mikä  on vertaismartan tehtävä? Vertaismartta toimii piirin ja yhdistysten tukena. On muun muassa on toimihenkilöiden oikea käsi.

Vertaismartta tukee tiedoilla, ei rahallisesti, tarvittaessa yhdistystä, antaa vinkkejä toimintaan, mutta ei tee yhdistyksen puolesta mitään. Hän voi myös toimia isomman alueen koordinaattorina, koolle kutsujana. Jos vertaismartta ottaa yhteyttä yhdistykseen, sitä ei pidä kokea uhkana tai uteluna. Vertaismartta voi tulla käymään yhdistyksessä kylässä kysellen kuulumisia, jotta voi viedä piirille toivomuksia, kehittämisideoita. Piirin toimihenkilöillä ei ole aikaa kiertää alueen yhdistyksiä, joten vertaismartat voivat tehdä myös tällaista työtä.

Tänä vuonna vertaismartat pyydettiin toimimaan pilottina metsämarttoina. Metsämartat puolestaan toimivat piirien ja koulujen yhteyshenkilöinä ja tukena, kun koulut haluavat viedä alakoulun oppilaita metsään. Metsämartta ei toimi opettajana, jos hänellä ei ole pedagogista taustaa. Metsämartta sopii koulun opettajan kanssa, minkälaista tukea hän toivoo. Pienten oppilaiden kanssa meneminen metsään vaatii useita silmäpareja. Nyt halutaan kannustaa opettajia viemään oppilaita ulos luokkahuoneista oppimaan. Samalla he oppivat lähimetsän tarjoamista esimerkiksi liikunnallista mahdollisuuksista ja oppivat keräämään marjoja. Metsä tarjoaa mahdollisuuksia integroida useamman oppitunnin yhteen, ja se voi tuntua oppilaista mielekkäälle. Metsämarttatoiminta sai positiivista palautetta ja ehkä saadaan jatkettua Metsähallituksen kanssa yhteistyötä ja laajennettua toimina koko Suomea kattavaksi.


                  Metsämartta Varkausmäessä Ruotsalaisen koulun oppilaiden kanssa.



sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Pöllösukat

Monet henkilöt, jotka eivät ole Facebookissa (FB), ovat sitä mieltä, että kyseinen sosiaalinen media ei ole hyväksi. Olen viime aikoina todennut monelle ei FB:ssa olevalle, että siellä liikkuu paljon hyvää tietoa. Erityisen hyvänä vinkkikanavana pidän käsityöryhmiä. Ihmiset ovat luovia ja kokeilunhaluisia.

Kysesen pöllösukkahohjeen nappasin Facebookin eräästä käsityöryhmästä. Alla oleva ohje on käytännössä lapselle sopiva. Olen tehnyt aikuisen jalalle 14 silmukkaa puikolle. Pöllömäärä pysyy samana eli yksi puikolla, mutta puikon alkuun ja loppuun olen lisännyt yhdet silmukat. Välisilmukat olen aina neulonut nurjana.

Näitä sukkia on ollut todella mukava neuloa. Erilaisia kantapäitä kokeilin näihin sukkiin. Ruutukantapään otin junamatkalla erään naisen vinkistä, kun hän kertoi tekevän vahvistetun kantapään poimalla joka toisella kerroksella eri tavalla eli jos ensimmäisellä kerroksella menee
neulo, neulomatta, neulo, neulomatta... Käännä työ, neulo kaikki nurin. Sitten neulot
neulomatta, neulo, neulomatta, neulo... Näin tulee ruudukkoa eikä pysty"viivoja". Kantapää näyttää koristeelliselle.

Tältä pöllösukat näyttävät perinteisellä vahvistetulla kantapäällä.




OHJE:

- 7-veljestä lankaa 150 g
- Helmiä, halk. n. 5mm
- Pienen pieni virkkuukoukku puuhelmiin
- 3 mm tai 3,5 mm puikot tai käsialan mukaan

Luo 48 silmukkaa eli 12 s/puikko

Resori 6 krs: 2n, 2o neuletta

1. krs 1o, 1n, 8o, 1n, 1o
2. krs 2n, 8o, 2n
3. krs 1o, 1n, 8o, 1n, 1o
4. krs 2n, 2s apupuikolle työn eteen, 2o, apupuikon silmukat oikein, 2s apupuikolle työn taakse, 2o, apupuikon silmukat oikein, 2n
5. krs 1o, 1n, 8o, 1n, 1o
6. krs 2n, 8o, 2n
7. krs 1o, 1n, 2o, ota helmi virkkuukoukkuun, vedä silmukka läpi ja neulo silmukka oikein, 2o, helmi virkkuukoukkuun vedä silmukka helmestä läpi ja neulo silmukka oikein, 2o, 1n, 1o
8. krs 2n, 8o, 2n
9. krs 1o, 1n, 8o, 1n, 1o
10. krs tee kuten 4. kerros
11. krs 1o, 1n, 8o, 1n, 1o
12. krs 2n, 8o, 2n
13. krs 1o, 1n, 8o, 1n, 1o
14. krs 2n, 8o, 2n
15. krs 1o, 1n, 8o, 1n, 1o
16. krs 2n, 8o, 2n
17. krs 1o, 1n, 8o, 1n, 1o
18. krs tee kuten 4. kerros
19. krs kaikki oikein
20. krs kaikki nurin

21. krs kaikki oikein





Pöllösukkiin olen neulonut kahdenlaisia kantapäitä. Perinteistä vahvistettua kantapäätä (oranssit sukat) ja "ruudukkokantapäätä" (lilat ja siniset).




Kun neulotaan joka toisella kerroksella päinvastoin, saadaan "ruudukkoa", joka näyttää koritseelliselta.




Pöllökuvion voi liittää esimerkiksi lapasiin. Lapsten lanka on paikallista Kaunismaan tilan 100 prosenttista villalankaa.


Alla on tarkemmin yhden pöllön ulkonäkö




Nautinnollista neulomishetkeä! Tämä on kivaa! Marttojen slogainin mukaan "elämä on parasta itse tehtynä"!

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Saunasta on moneksi



Puun löyly, vetosen lämmin, hiki vanhan Wäinämöisen






Ehkä olet kuullut sanonnan ”vesi vanhin voitehista” ja ”sauna on köyhän apteekki”. Ennen sauna kuului suomalaisen elämän alkuun ja loppuun. Monet suomalaiset ovat syntyneet saunassa ja siellä elämän päättymisen jälkeen on tehty ruumiin pesu. Elämän varrella suomalaiset ovat nostaneet esimerkiksi morsiamen pesun yhdeksi merkittäväksi saunarituaaliksi. Suurten juhlien aattoihin, kuten jouluun ja juhannukseen sauna on kuulunut oleellisena osana. Monelle meistä yhä edelleen joulu- ja juhannussauna on osa perinteikästä juhlaa.




Saunaa on ennen käytetty myös lihojen palvaamiseen, maltaiden hauduttamiseen ja siellä valmistettiin pellavia langoiksi. Sauna on ollut monikäyttöinen tila. Siellä ei ole vain peseydytty.

Perinteisesti saunan sijoituspaikka on ollut veden äärelle, jotta saatiin helposti peseytymisvettä. Jos saunaa ei ollut mahdollista rakentaa meren, järven, lammen tai joen rannalle, paikalla piti olla vähintään lähde tai kaivo.

Saunan parantavat voimat

Useimmilla suomalaisilla on monenlaisia kokemuksia saunoista, yleensä ne ovat positiivisia. Saunassa on rentoutettu ja paranneltu työn jälkeen lihaksia ja muutenkin oloa. Lämpö tekee monella tavalla hyvää, kun lihakset tuntuvat kireiltä. Ehkä olet huomannut, kun käyt hierojalla tai fysioterapeutilla niin sielläkin saat lämpöpakkauksen päällesi. Esisuomalainen tiesi ja ymmärsi lämmön merkityksen parempaan oloon. Mummoni meni saunan ylimmälle lauteelle selälleen, puutyyny päänalla ja nosti jalat ylös. Siellä hän virvoitti jalkojaan kevyemmiksi. Perinteinen sanonta kuuluu ”jos ei sauna, viina ja terva auta, tauti on kuolemaksi”. 




Kuppaus on yksi vanha parannuskeino raskaaseen oloon ja se tehtiin saunassa. Ensin oli tarpeen vähän lämmitellä pintaverenkiertoa. Tämän jälkeen kuppari iski viillot ihoon, jonka jälkeen sarvi siihen. Pahat veret poistettiin, jolloin saatiin kevyempi olo. Kuppaus on veristä työtä, jolloin tarvitaan peseytymismahdollisuus. Sauna oli ja on edelleen siihen paras paikka. Saunomiseen on liitetty parantavia vaikutuksia, esimerkiksi hermosairauksiin ja kaatumatautiin haettiin apua saunasta. Jokainen meistä tietää, että saunasta ei löydy apua näihin tauteihin. Saunasta saadaan kuitenkin apua yleiseen hyvään oloon. Löyly helpottaa monen flunssaisen oloa vielä nykyisinkin. Tarvittaessa löylyveteen voi lisätä männyn, kuusen tai katajan oksan, jolloin saadaan tervehdyttävämpi vaikutus. Tuoksut voivat helpottaa tukkoista oloa. Nykyisin on saatavilla erilaisia eteerisiä öljyjä, joita voi lisätä kiuasveteen. Monen suosikki on perinteinen tervan tuoksu.



Talvella saunottiin yleisesti vain kerran viikossa ja lumen ollessa maassa voitiin käydä pyörähtämässä lumessa. Kuuman ja kylmän vuorottelu voi parantaa verenkiertoa. Kesällä hiottiin töitä tehtäessä enemmän, jolloin peseytyminen oli useammin tarpeen. Heinänteon aikaan lämmitettiin sauna joka ilta.

Saunavasta

Kesäsaunaan kuului oleellisena osana tuore saunavasta eli -vihta. Itä-Suomessa puhutaan saunavastasta, kun Länsi-Suomessa käytetään puolestaan nimitystä saunavihta. Yleisesti vastoja käytettiin lihasten rentouttamiseen ja hyvään tuoksuun. Vastomalla uskottiin parannettavan myös ihosairauksia. Saunavastoja tehtiin kesällä talven varalle. Tärkeää oli tehdä vastat oikeaan aikaa eli 7–9 vuorokautta kuun syntymästä. Silloin koivunlehdet pysyivät paremmin. Aitassa vastat kuivatettiin ja sieltä niitä otettiin talvella mukaan saunaan. Kuivattu vasta pitää ennallistaa eli liuottaa ennen käyttöönottoa. Nykyisin yksi saunavastan säilömismenetelmä on myös pakastaminen. Pakkaseen laitettava vasta kiedotaan tiukaste tuorekelmuun. Pakkasesta otettu vasta sulatetaan huoneenlämmössä pari tuntia. Tämä jälkeen se on tuoreen vastan tapaan käytettävä. Kestosaunavasta saadaan virkkaamalla vihreästä puuvillalangasta.

Ennen vastan käyttöönottoa saunassa, laitetaan vettä isoon sankoon, lehtiosa upotetaan veteen, nostetaan sieltä ja ravistellaan liika vesi pois kevyesti. Voit toistaa kylpemisen aikana tämän muutaman kerran, jos haluat raikastaa vastan. Sanomisen jälkeen vasta huuhdellaan, ravistellaan ylimääräinen vesi pois ja viedään pois lämpimästä saunasta pois. Vasta viedään ilmavaan, pimeään paikkaan roikkumaan, jossa se saa kuivua. Kuiva vasta voidaan ottaa uudelleen käyttöön liottamalla sitä ensin vedessä noin kaksi tuntia. Hyvin tehty ja hoidettu vasta kestää kylpemistä jopa reilut viisi käyttökertaa.

Paras vasta tulee rauduskoivusta. Jos ei ole riittävästi hyviä rauduskoivun oksia, keskelle voi laittaa ns. sydämen hieskoivusta, jonka päälle laitetaan napakampaa rauduskoivua. Hyvä saunavasta on tuuhea ja oksat ovat sopivan lyhyitä. Hyviä koivunoksia ovat monihaaraiset oksat. Vasta on pyöreähkö ja tehdään kuin kukkakimppu, näin neuvottiin meitä lapsia aikoinaan Nilsiässä. Vihta ladotaan puolestaan molemmilta puolita viuhkamaiseksi ja litteäksi eikä sitä pyöritellä. Vasta sidotaan koivunoksalla. Koivunoksasta tehdään panta. Perinteistä vastaa ei kuulu sitoa yhteen kuminauhalla. Ennen lapsille tehtiin omat pienet vastat, heidän omalle koolle sopivat. Lapsen sormien tuli ylettää pitää kiinni kunnolla vastasta. Pienestä pitäen lapset totuteltiin kylpemään vastalla. Lapset oppivat aikuisilta matkimalla. Parantaviin vastoihin voitiin laittaa oksiksi kuusen tai männyn oksia tai erilaisia yrttejä ja kukkia. Morsiamen saunavastaan laitettiin yleensä kukkia. Nykyisin on mahdollista toteuttaa kukkaissauna mieltä virkistämään ja uuden kokemuksen saamiseksi.

Vastaa ei tule laittaa kiukaalle muuta kuin jos halutaan voimakkaampi koivun tuoksu saunaan. Saunavasta kärsii kuumasta kiukaasta. Sitä ei myöskään kannata enää kiuaskäsittelyn jälkeen kuivattaa tuleville saunomiskerroille. Parantajat eivät käytä vastaa kahteen kertaan, koska parantavien vaikutusten uskotaan katoavan ensimmäisellä kylpemiskerralla.




Saunamytologiaa

Sauna on ollut ennen pyhä paikka. Se oli rentoutumisen, hiljentymisen ja puhdistumisen paikka. Kalevalaisessa saunassa kylvettäessä saunavasta tehdään kolmen tien risteyksessä kasvaneista lehtipuun oksista. Lisäksi vastaan laitetaan kuuden eri kukan oksat. Tällä vastalla voi kylvettää vanhoja piikoja, mutta se voi uuden elämänvaiheen alkuun antaa myös hyviä mahdollisuuksia ja kykyä tehdä oikeita valintoja. Jos ei kylve kalevalaisessa hengessä saunottajan kanssa, niin voi kokeilla erilaisia tuoksuja laittamalla löylyveteen erilaisia kasvien oksia, jotka tuoksuvat. Kasveja liotetaan noin puoli tuntia, jonka jälkeen ne siivilöidään pois. Talvella oman tunnelman antaa myös kynttilöiden polttaminen pimeässä saunassa.



Mytologiassa saunahaltijat olivat saunojen suojelijoita. Saunahaltija tuli pitää hyvällä tuulella, jotta saatiin hyvät löylyt. Ei ollut toivottavaa kylpeä liian myöhään, jotta haltija saisi nukkua rauhassa. Tarinoissa kerrottaan saunatointuistakin. Tänä päivänä on saatavilla muun muassa tervattavia saunatonttuja, jotka luovat tuoksullaan oman perinteisen saunan tuoksun.

Joulusaunassa tulee viimeisen kylpijän heittää lopuksi hyvät löylyt saunatontulle ja toivottaa hyvää joulua ja kiittää kuluneesta vuodesta. Kalevalaisen (45. runo) loitsun mukaan voitiin lämmittää sauna.

Saattoi saunan lämpimäksi,
Kivet löylyn lyötäväksi
Puuhu'illa puhtahilla
Ve'en tuomilla haloilla.
Vei on vettä verhossansa
Kantoi vastat varjossansa
Hauteli haluiset vastat,
Satalatvat lauhutteli.


Sauna nykyisin

Suomessa on tällä hetkellä noin 3,2 miljoonaa saunaa. Nykyisin me suomalaiset saamme nauttia erilaisista saunoista: savusaunasta, maalattiasaunasta, puulämmitteisestä saunasta, sähkölämmitteisestä saunasta, kivisaunasta, höyrysaunasta, kalevalaisesta saunasta, yrttisaunasta, turvesaunasta, havusaunasta, jääsaunasta, infrapunasaunasta, telttasaunasta, gondolisaunasta... Saunoilla on eri muotoja. Niitä on erikokoisia. Moni on kuitenkin edelleen ihastunut erityisesti perinteiseen savusaunaan. Savusaunan lämmittäminen ei sovi kiireiselle, eikä sitä voi hetken mielijohteesta päättää lämmittää, koska lämmitys on pitempi prosessi kuin sähkökiukaan laittaminen päälle. Savusaunan lämmitykseen menee useita tunteja. Siintyminen vaatii myös vähintään tunnin, jota saunassa ei olisi ”kitkua”.



Ulkomaalaisille suomalainen saunakulttuuri voi tuntua vieraalle. Ruotsalaiset kylpevät lähes kuin suomalaiset. Ruotsalaiselle saunalle on tunnusomaista alhaisempi lämpötila. Suomalainen heittää itselleen kunnon löylyt, kun ruotsalainen istuu pitkään saunassa nauttien saunan lämmöstä. Yhdysvaltalaisessa saunassa ei heitetä kiukaalle vettä. Siellä istutaan lämmössä.

Muistatko myös ns. yleiset saunat? Muutama yleinen sauna löytyy vielä Suomesta. Kuuluisin lienee Helsingin Kalliossa edelleen toimia yleinen sauna. Yleisissä saunoissa oli kylvettäjiä. 



Nykyisin kylvettäjän voi tavata esimerkiksi kalevalaisessa saunassa kylvettämässä yrttien ja saunavastan kanssa sekä loitsuja lausumassa tuoden hyvää oloa ja onnea saunojalle. Kylvettäjänä voit myös kysellä arvoituksia saunottavilta, esimerkiksi

"Kivinen pelloksi,
kiukka housuksi,
vuotava veneeksi,
äksy akaksi", mikä se on?

Nautitaan erilaisista saunoista ja kokeillaan erilaisia saunavastoja. Niillä voi saada uusia ihania saunaelämyksiä itselle ja muille. Ei ole yhtä oikeaa saunaa eikä yhtä oikeaa tapaa kylpeä saunassa ja paras puhdistava saunajuoma on raikas lähdevesi.

Lisätietoja saunoista ja saunatavoista

www.sauna.fi, www.saunaan.com, www.visitsauna.fi, www.saarisauna.fi, www.saunasampo.fi, www.saunahermanni.fi, www.kotiharjunsauna.fi, www.saunalahti.fi,
www.ay-historia.fi -> Raivaajasukupolvi -> Helsingin kylvettäjien ammattiosasto,
www.yrttitarha.fi -> Parantajan polku

Arvoituksen vastaus: kiuas.

torstai 6. marraskuuta 2014

Martoille uutta käsityönäyttelyihin


Sutkaus 3.11.2014

Veikko kotiutui sairaalasta ja kaverit kyselivät kokemuksista.
– Hoetajatytöt olj kun missikisan vinalistit ja niin näppärijä, kun minut parsivat kokkoon, että ristpistot kelepas marttojen käsj´työnäättelyynnii.
V. L. (Kuopio)


Onko sinulla kotivara?

Edustin Pohjois-Savon Marttoja 5.–6.11.2014 Itä-Suomen alueellisen maanpuolustuksen erikoiskurssilla, nro 12, Pelastusopistolla Kuopiossa. Martat saivat erittäin hyvää palautta toiminnastaan. Muun muassa ylitarkastaja Minna Karppinen (ISAVI) nosti Martat järjestönä esille. Hän totesi Marttojen oleva kullanarvoinen järjestö. Kuntien tulisi olla yhteydessä alueellisiin Marttoihin (piireihin), koska Marttojen yhteistyöverkosto on vaikuttava!

Kuuluin ryhmään kolme, joka pohti ja esitteli muille osallistujille järjestöjä ja yhdistyksiä, jotka voivat olla erityistilanteissa kunnan tukena. Pohdimme asioita monista näkökulmista päivittäisruokahuollon järjestelyjä kriisitilanteissa. Mietimme myös toimenpiteitä omatoimisen varautumisen edistämiseen.  Ennaltaehkäisevänä työnä nousi esille neuvonta ja ohjaus. Tässä Martoilla on todella pitkä kokemus. Se on meille luonnollinen tapa toimia viestin viejinä kansalaisille, eri-ikäisille ihmisille ja eri kohderyhmille.

Avainsanat päivittäisruokahuolloin toimivuudessa poikkeustilanteissa on paikallinen asiantuntemus ja yhteistyö. Järjestöjen ja elinkeinoelämän tulisi kuntien kanssa tehdä yhteistyötä keskustellen ja harjoitellen poikkeustilanteisiin.

Martoilla ja SPEKillä (Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö) alkaa vuonna 2015 yhteistyö. SPEK kouluttaa piirien henkilökunnan. Kunnilla olisi tämän jälkeen mahdollisuus tilata marttapiiriltä koulutuksia. Keskusteluissa kuulimme todettavan, että Marttoja kannattaa hyödyntää kouluttajina. Heillä on asiantuntemusta. Koulutuksen myötä kotivara ja varautuminen nostetaan paremmin taas esille niin marttajäsenille kuin muillekin. Edellisestä kotivaran nostosta on jo muutama vuosi, jos muistan oikein.



Martta, millainen on sinun varautumistasosi? Luuletko vai tiedätkö pärjääväsi päivän, kolme päivää vai viikon ilman kaupassa käyntiä? Tarkista ruoan määrä, lääkkeet, lemmikkien ruoat… Lukekaa lisää kotivarasta ja omatoimisesta varautumisesta www.spek.fi/turvatieoa , www.huoltovarmuus.fi  ja http://huoltovarmuus.fi/kotivarax.

Hienoa, kun Anne Matilainen Pohjois-Savon Martoista kuuluu Päivittäistavarahuollon aluepoolin kokoonpanoon. Aluepooliin kuuluvat tuotiin esille. Tulevaisuudessa tulee miettiä Marttojen (piirin) toimintaa laaja-alaisesti. Verkostoituminen ja yhteistyö eri tahojen kanssa ovat tärkeitä. Anne ei ole suotta painottanut tätä useissa kokouksissa. Tämä tuli minulle erityisen konkreettisesti esille näinä kahtena päivänä.

KOVA-toimikunnassa on mukana yhteensä 17 järjestöä, mm. Marttaliitto ja Kotitalousopettajaliitto. KOVA kehittää järjestöyhteistyön kautta omatoimista varautumista. Eli  esim. mitä pitää tehdä, että kotona selviydytään muutama päivä poikkeus- tai häiriötilanteissa, kun ei pääse tai voi lähteä kotoaan ulos.

Tuntui todella hyvälle olla koulutuksessa, jossa tuotiin esiin Marttojen ammattitaitoinen osaaminen ja yhteistyö eri toimijoiden kanssa yhteiskunnassa. Olen ylpeä meidän piirin ammattitaitoisesta henkilöstöstä. 

tiistai 28. lokakuuta 2014

Matkailu taiteen poluilla


Taidematka

Turistikohteet voidaan jakaa kolmeen luokkaan. Ne voivat olla romanttisia tai ryhmäkohteita, historiallisia tai nykyaikaisia sekä autenttisia ja ei-autenttisia. (Urry 1990, 104.) Taidematka voi sisältää yhden osan kustakin luokasta. Kohde määrittelee sen itse sisällön ja toiminnan mukaan.

Monet erilaiset asiat ja kiinnostuksen kohteet ohjaavat matkailijoita heidän tehdessä valintoja matkakohteesta. Matkailijalla on yleensä mielikuva unelmamatkasta ja odotuksella on iso merkitys mielikuvan muodostumisessa. Ihmisten tarve tietää ennakkoon suunnittelemastaan matkasta vaihtelee. Etukäteistieto auttaa ohjaamaan ja valitsemaan kohteen ja mitä kohteessa haluaa nähdä. Matkailijat voidaan jakaa eri tyyppeihin, joista yksi matkailijatyyppi on kulttuurimatkailija.

Kulttuurimatkailijaa kiinnostaa muun muassa taide. Visuaalisuus ilmentää eniten kaikkia aisteja; asento ja sijainti vaikuttavat, mitä nähdään (Jokinen & Veijola 2003, 260). Markkinoijan voi olla vaikea visualisoida kulttuurista vetovoimaa. Golf- tai luontomatkan markkinointi voi olla joskus helpompaa kuin saada kuvista mielenkiintoa herättävä kuvakollaasi taidematkailijalle.  Leila Koivunen (17.10.2014) kertoi, että matkakokemus ”kehystetään” ennakkotiedon mukaan ja usein matkailijat metsästävät kohteita, joissa on otettu paljon kuvia.

Miettiessäni edellisen tutkinnon suorittamisen jälkeen ”palkintomatkaa” itselleni ja pojalleni, tutkin hieman ennakkoon erilaisia vaihtoehtoja pidennetylle viikonloppumatkalle Eurooppaan. Päädyimme Pariisiin, kun tätini ja serkkuni olivat myös samana ajankohtana siellä. Tädilleni ei ollut ollenkaan tärkeitä maailmankuulut nähtävyydet, kun minun oli nähtävä Mona Lisa Louvressa, Riemukaari ja Eiffel-torni. Jotta Mona Lisan näkeminen onnistuisi helpoimmin ilman pitkiä jonoja, päätin mennä poikani kanssa sinne sunnuntaina heti aamusta jonottamaan. Päästyämme sisälle Louvreen suuntasimme välittömästi ensin näkemään ja kuvaamaan minut Mona Lisan kanssa. Kuvan ottaminen tuntui välttämättömälle. Ehkä se voidaan kuvailla myös pakkomielteeksi, kuten niin monella muullakin turistilla on vastaava tarve.


Susan Sontag on todennut kuvan luoneesta, että monella turistilla on pakkomielle kuvata itsensä maailmankuuluisissa paikoissa (Koivunen 17.10.2014). Se osoittaa ja todistaa matkailijan käyneensä kohteessa. Valokuva on konkreettinen jälki. Voin todeta itse toimineeni myös näin. Käydessämme opintomatkalla Turun taidemuseolla otin kuvia merkittävien suomalaisten taiteilijoiden, kuten Akseli Gallen-Kallelan, Hugo Simbergin, Pekka Halosen ja Viktor Westerholmin tauluista. Nykyaikaisen tapaan otin lisäksi selfien Gallen-Kallelan Akka ja kissa sekä Sammon puolustuksen -taulujen edessä. Tämä on hyvin luonteva tapa toimia, jos asia kiinnostaa ja saa ottaa museossa tai taidenäyttelyssä valokuvia. Jos kuvia ei saa ottaa, kuten islantilaisen nykytaitelija Erró on kieltänyt, ei voi syntyä merkittävää elämystäkään. Valokuva voisi toimia apuna kerrottaessa, koska muuten on vaikea verbalisoida tunnelmaa ja tuntemuksia. Valokuva on myös muisto. Jos ei jää mitään konkreettista, ei välttämättä muista lyhyen ajan jälkeen käyneensä paikassa tai sitä tunnelmaa ja niitä ajatuksia, jotka sillä hetkellä olivat mielessä. Monet taitelijat ja turistikohteet, kuten museot, ovat ratkaisseet valokuvaamisen kieltämisen myymällä postikortteja, julisteita ja muita oheistuotteita jostakin taulusta tai figuurista. Se on heille bisnestä.



                                         












Turukulaisen taiteilijan Viktor Westerholmin Syksy



 Hugo Simbergin Perunatyttö

                                          
Akseli Gallen-Kallelan Sammon puolustus


Akseli Gallen-Kallelan Joukahaisen kosto


Akseli Gallen-Kallelan Akka ja kissa


 Pekka Halosen Erämaa

Laura Boxbergin (17.10.2014) mukaan taiteen ja matkailun yhdistämisessä matkailukohteet saavat enemmän kävijöitä taidekohteisiin ja parempaa sekä laadukkaampaa taidetta, kun taas matkailijat saavat enemmän hyviä kokemuksia. Kokemusten vuoksi pitäisi sallia valokuvaaminen taidekohteissa. Kokemukset luovat muistoja, joilla on tärkeä osaa elämässämme ja kerrottaessa kokemuksiamme muille. Myönteiset kokemukset puolestaan toimivat muille osaltaan innostuksena lähteä matkalle katsomaan esimerkiksi merkittävää taidenäyttelyä.

Miten käytännössä saadaan taidekohteista kiinnostavampia? Monet vakiintuneet kansalliset ja kansainväliset kohteet menestyvät maailmankuulujen taideteosten turvin. Kulttuurimatkailijat haluavat nähdä ne, koska niille on vuosikymmenten tai jopa vuosisatojen aikana muodostunut tietty status. Haasteellisempaa on saada uusille tai kotimaisille nykytaiteen museoille vetovoimatekijää, joka houkuttelee kulttuurimatkailijaa poikkeamaan museoon. Nykyisin on pyritty vaihtuvilla näyttelyillä ja niiden sisällöillä saamaan kiinnostus heräämään. Taidemuseoiden oheisohjelmaa on kehitetty yhdeksi vetovoimatekijäksi. Taidemuseoissa on nykyisin erityisesti lomien aikaan lapsille suunnattua ohjelmaa, joka kannustaa lapsiperheitä katsomaan taidetta uudesta näkökulmasta. Usein taidenäyttelyihin voidaan yhdistää myös musiikkikonsertti tai runonlausuntaa. Taidemuseoiden on ollut pakko löytää uusia tapoja toimia houkutellakseen asiakkaita ja matkailijoita.


Ruotsissa on jälleen mahdollista mennä museoihin maksutta. Miten paljon se lisää todellisuudessa taidemuseoiden kävijöitä? Suomessa pääsymaksut kokoelmanäyttelyihin ovat pienet. Maksun suuruus ei luulisi olevan este mennä katsomaan näyttelyitä, jos taide ja kulttuuri kiinnostavat. Erikoisnäyttelyihin, joissa on maailmankuulua taidetta, ihmiset ovat valmiit maksamaan suurenkin sisäänpääsymaksun.  


Lähteet

Kohde

Turun taidemuseo 17.10.2014


Luennot

Boxberg Laura, Nykytaide matkailukohteen vetonaulana, 17.10.2014

Koivunen Leila, Matkan odotus, kokemus ja muisto, 17.10.2014


Kirjat
Jokinen, E. & Veijola, S. 2003 Mountains and Landscapes: Towards Embodied Visualities kirjassa Crouch, D. & Lübbren, N.  (toim.) Visual culture and tourism. 2003. Oxford: Berg.

Urry, J. 1990.The Tourist Gaze. Leisure and Travel in Contemporary Societies. London: Saga Publications.