Kutominen on yksi vanhimmista kädentaidon näytteistä. Sen uskotaan
saaneen alkunsa 30000–8000/7000 eKr. Mahdollisesti ensimmäiset kankaat on
valmistettu punomalla. Vyökangaspuut on ensimmäisiä kangaspuita, joita ihminen
on käyttänyt. Nykyään vyökangaspuita voi nähdä Aasisassa, Indonesiassa, Väli-
ja Etelä-Amerikassa, Tyynenmeren saaristossa ja Meksikossa. Aiemmin
vyökangaspuita on käytetty myös Etelä- ja Keski-Euroopassa. Egyptissä käytetyt
maakangaspuut eroavat vyökangaspuista vain kooltaan. Vyökangaspuissa
loimilangat kierritetään kahden toisistaan erillään olevan kepin ympärille.
Toinen keppi on kutojan vyötäisillä ja toista kutoja pingottaa jaloillaan tai
varpa kiinnitetään oksaan tai isketään maahan. Maakangaspuissa kepit, joiden
varaan loimi luodaan kiinnitetään maahan pistettyjen vajojen varaan. Edelleen
maakangaspuita käyttävät Pohjois-Afrikan ja Aasian paimentolaiskansat.
Alkuun ihminen kutoi kangasta suojaamaan itseään. Käyttötekstiilien
jälkeen tehtiin myöhemmin koristetekstiilejä. Egyptistä on löytynyt yli 3000
vuotta vanhoja palttinaisia pellavakankaita. Pellava oli Egyptissä pyhä
materiaali, jota käytettiin käärinliinoissa faaraoita balsamoitaessa.
Foinikialaisten ovat käyttäneet villakankaita ainakin 2000 vuotta ennen
ajanlaskumme alkua ja puuvillakankaita
kudottiin Intiassa noin 2000 vuotta eKr. Silkkiperhosen toukkia on kasvatettu
Kiinassa kuudennella vuosituhannella ennen ajanlaskumme alkua ja silkkikankaita
tuotettiin länteen jo esikristillisellä ajalla.
Suomessa on
käytetty pystykangaspuita jo rautakaudella. Niiden arvellaan kehittyneen joko
Syyriassa tai Mesopotamiassa. Loimipainokangaspuut ovat pystypuut, joita ovat
käyttäneet Lähi-idän paimentolaiset, eurooppalaiset idässä Uralille saakka ja
lännessä Välimeren alueelta Keski-Euroopan kautta Pohjoiskalotille ja
Islantiin. Saamelaisten käytössä loimipainotteiset kangaspuut säilyivät viime
vuosisadalle saakka. Pystykangaspuut ovat seinää vasten, jolloin yksi viriö
syntyy luonnollisesti. Loimi roikkuu alaspäin kiristettynä painoilla. Kangasta
kudotaan seisten ja kutoja lyö kuteen tiukaksi kuntontamiekalla. Nykyisin näkee
pystykangaspuita keskiaikaisissa ja viikinkiaikaisissa tapahtumissa kudonnan
työnäytöksissä. Kuvassa 1 voidaan nähdä nykyaikaiset pystykangaspuut, jota
käytetään esimerkiksi kuvakudosten ja kelim-mattojen kutomiseen.
Kuva 1. Pystykangaspuut
Pyörökangaspuita
on käytetty eri puolilla maailmaa. Beduiinit ovat kutoneet niillä leveitä ja
pitkiä telttakankaita. Pohjoismaissa
niitä on käytetty rautakaudelta viikinkiajalle. Yhä edelleen
pyörökangaspuita käytetään Aasiassa, Vähän-Aasiassa, Afrikassa ja
Pohjois-Amerikassa erityisesti mattojen ja peitteiden kutomiseen. Kiinalaisten
silkin kutomiseen käytetyistä puista on kehitetty polku- ja vetokangaspuut.
Kiinalaiset polkupuut ovat olleet kutojien käytössä jo 2000 e.Kr, josta ne
levisivät ensin Intiaan ja Iraniin. Eurooppaan niiden arvellaan tuleen
1000–1100-luvuilla Italian kautta. Erilaisia polkupuita on edelleen käytössä
Intiasta Itä-Afrikkaan.
Suomeen kangaspuut tulivat todennäköisesti luostarien ja linnojen
kautta, kuten monet muutkin asiat. Teollistumisen myötä haluttiin tehostaa
kankaankudontaa, jolloin syntyi kolme eri kangspuutyyppiä: pyöräspuiden
pohjalta orsipyörillä varustetut puut, vipupuut ja salonkikangaspuut.
Orsipyöräkangaspuut ovat käytössä muun muassa Kanadassa ja Japanissa.
Vipukangaspuut on mahdollisesti kehitetty Sakassa ja ne on tällä hetkellä
Suomen yleisin kangaspuutyyppi (kuva 2). Pohjois-Amerikassa käytetään eniten
pieniä ja kokoontaitettavia salonkikangaspuita.
Kuva 2. Vipukangaspuut
Teollisuudessa, Suomessa ja ulkomailla on muitakin kangaspuumalleja,
kuten tietokoneohjattuja kangaspuita. Kotikäytössä on manuaaliset pienehköt
kangaspuut ovat kuitenkin toimivimmat.
Pyöräskangaspuut olivat Suomessa vielä yleisin malli 1900-luvun alussa
ja niitäkin on useita eri malleja. Kuvassa 3 voidaan nähdä pyöräskangaspuut
1920-luvun pirtistä, joka sijaistee Savonlinnan maakuntamuseossa Riihsaaressa.
Kuvassa 4 on juurikkapuut eli pyöräskangaspuut, joissa sivustalla ovat käyrät
pystypuut. Kuvan juurikkapuut ovat Kuopion korttelimuseolla kankurin asunnossa.
Kuva 3. Pyöräskangaspuut 1920-luvulta
Kuva 4. Juurikkapuut eli pyöräskangaspuut
Jotta kutoja on päässyt kutomaan, hänen on ensin pitänyt tehdä lankaa
rukilla (kuva 5). Kun lanka on saatu tehtyä, se on luotu loimeksi (kuva 6). Jos
kude on ollut lankavyyhtenä, se on laitttu vyyhdinpuulle (kuva 7), josta on lankasta
on tehty puolia, joilla on kudottu kangasta.
Kuva 5. Rukki
Kuva 6. Luomispuu
Kuva 7. Vyyhdinpuu
Lasten omassa aapisessa vuodelta 1960 on satu Äidin matto.
Ӏiti kutoi maton
Hän levitti sen lattialle.
Matto oli kirjava.
Laila katseli punaista juovaa.
- Tuo on minun vanha kolttuni, sanoi hän.
Olli katseli sinistä juovaa.
- Tuo on minun vanha takkini, sanoi hän.
Leena katseli keltaista juovaa.
- Tuo on minun vanha hameeni, sanoi hän.
Äidin matto oli kuin hauska kirja.”
Suomalainen räsymatto edustaa kestävää kehitystä ja sen saa kutomalla kangaspuissa. Ennen matot olivat kapeita ja pitkiä (kuva 3), jotka ulottuivat pirtin päästä toiseen. Nyt kutojille on tarjolla eri levyisiä kangaspuita, joten maton levyttä on helppo säätää. Pienet tai lievästi tahriintuneet vaatteet voivat saada uuden elämän matossa. Paras olisi, jos voisi leikata matonkuteet ulkona kesällä, koska leikellessä ja revittäessä kankaita, niistä lähtee jonkin verran pölyä. Ennen oli tyypillistä leikata kuteita kesällä ja kutoa talvella. Perinteisesti matto kudotaan palttinasidoksena. Se on kestävä, koska lanka kulkee sekä loimen että kuteen suunnassa yhden langan ali ja yhden yli. Polkusia tarvitaan palttinasidoksessa vain kaksi.
Oma kangaspuuprojektini alkoi, kun sain noin sata vuotta vanhat mummon
kangaspuut, joilla on kudottu Nilsiässä. Ne siirtyivät aikoinaan tätini
toimesta Kuopioon ja olivat siellä taloyhtiön kerhohuoneella tätini ja muiden
kutojien käytössä. Kun taloyhtiö vuokrasi kerhohuoneen, kangaspuut oli
purettava. Autotallista ne siirtyivät serkkuni tytön autotalliin, josta viime
syksynä sain ne koottavaksi. Isä (83 v) oli kokoamisen apuna (kuva 8). Hän
totesi: ”Kaikkeen sitä hänkin vanhalla iällä joutuu.”
Kuva 8. Pyöräskangapuiden kasaaminen
Kokamisen yhteydessä totesimme luhan olevan tätini miehen toimesta
aikoinaan uusittu. Harmiksemme alkuperäinen penkkilevy puuttui sekä loimitukki
ja pyöräkset (kuva 9). Tällä hetkellä penkki on tehty ja loimitukki haavasta on
kuivumassa, johon veljeni joutuu tekemään metalliosat. Seuraava haaste on saada
pyöräkset, johon niisivarret nyörien avulla kiinnitetään. Jos jollakin on
olemassa näihin kangaspuihin sopivat, otan mielläni ne vastaan tai edes
malliksi. Pirtaa ei kangaspuiden mukana ollut, mutta uuden saa helposti
ostettua.
Kuva 9. Mummon vanha kangaspuut
Mielenkiintoista on nähdä, onnistunko saamaan kangaspuut toimiviksi, koska olen tähän saakka kutonut vain vipukangaspuilla. Toteutuuko haave, että saan kudottua 100-vuotiailla kangaspuilla uudet matot keittiöön. Se jää nähtäväksi. Ajatus on kuitenkin tärkeä, kunnioittaa vanhaa ja hyödyntää niitä mahdollisuuksia, joita on tarjolla.
Pöytäkangaspuut (kuva 10) puut sopivat ahtisiin ja pieniin paikkoihin, koska niitä voidaan siirtää paikasta toiseen. Ne ovat hyvä vaihtoehto, kun halutaan kutoa pieniä ja kevyitä kankaita. Pöytäkangaspuiden toimintaperiaate on samantyyppinen kuin isojen kangaspuiden, mutta viriön vaihtamisessa käytetään käsillä käännettäviä vipuja.
Pöytäkangaspuut (kuva 10) puut sopivat ahtisiin ja pieniin paikkoihin, koska niitä voidaan siirtää paikasta toiseen. Ne ovat hyvä vaihtoehto, kun halutaan kutoa pieniä ja kevyitä kankaita. Pöytäkangaspuiden toimintaperiaate on samantyyppinen kuin isojen kangaspuiden, mutta viriön vaihtamisessa käytetään käsillä käännettäviä vipuja.
Kuva 10. Pöytäkangaspuut
Kutoa voi myös kudontakehyksillä (kuva 11). Kehykset sopivat kotiin kuin kotiin. Niillä voidaan kutoa myös erilaisia pieniä töitä, kuten esimerkiksi miniryjyjä ryjyraameja tai muita koristetekstiilejä. Kuvakudoksia voidaan kutoa pysty- ja vaakakangaspuilla tai pienempiä kuvakudoksia kudontakehyksillä. Perinteisesti kuvakudoksia on kudottu pystykangaspuilla.
Kuva 11. Kudontakehys, jossa helmipoimintaa
Kuva 11. Kudontakehys, jossa helmipoimintaa
Teksti ja kuvat: Sonja Haapakoski,
sonjai@student.uef.fi
Lähteet:
Harjumäki, U., Lähteenmäki, E. &
Vuorivirta, A. 1989. Kankaankutojan ammattietiikka. Helsinki:
Kustannusosakeyhtiö Tammi.
Silppala, E. 2004. Kädentaidot.
Teoksessa J. Aydemir, H. Opas, U. Ralli, A. Sneck & P. Toivanen (toim.)
Kädentaidot. Helsinki: Weilin+Göös.
Somerkivi, U., Tynell, H. & Airola,
I. 1960. Lasten oma aapinen. 3. painos. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava.
