Martta touhuaa: heinäkuuta 2016

Pohjoismaisen keittiön perustana on viikinkien ruokavalio. Viikinkien aika alkaa hieman ennen vuotta 800 ja jatkuu 1100-luvulle saakka. Samaan aikaan muodostuivat nykyinen Tanska, Norja ja Ruotsi sekä Grönlanti liitettiin Pohjoismaihin. Viikingit asuttivat myös Islannin.

Viikingeillä on hurja maine. Mielikuva viikingeistä on, että he ovat laivoissaan ja miekka kädessä tekemässä veritöitä: ryöstämässä kirkkoja, kiristämässä rahaa, taistelemassa, surmaamassa ihmisiä ja viemässä heitä mukanaan. Useimmat skandinaavit viettivät kuitenkin rauhallista elämää. He hoitivat työnsä, hankkivat toimeentulon itselleen ja perheelleen ja kuulivat vuodesta toiseen jännittäviä tarinoita valloituksista, matkoista ja haaksirikoista. Monilla oli myös suuresta maailmasta hankittuja esineitä – ehkä myllynkivi, jolla jauhettiin viljaa. Viikinkilaivojen ruokavarustukseen kuuluivat pääasiassa jauhot ja voi, koska tärkein keittoruoka oli puuro.

Viikinkien avoimessa tulisijassa paloi nuotio koko päivän. Talot olivat täynnä savua, koska savuaukko ei ollut tehokas ilmanvaihtokanava. Rikkaissa taloissa leivinuuni oli toisessa huoneessa. Se lämmitettiin latomalla siihen kuumennettuja kiviä. Työt lopetettiin illan pimetessä, jolloin väki kokoontui syömään. Yleensä viikingit söivät kaksi ateriaa päivässä, ensimmäisen kerran aamulla kahdeksan aikoihin ja viimeisen kerran illalla seitsemän aikoihin. Viikinkien vuorokausi vaihtui auringon laskiessa, joten ilta-ateria oli ensimmäinen ateria ja aamuateria vuorokauden viimeinen ateria.

Rikkaiden ruoka ja ateriointivälineet olivat toisenlaisia kuin köyhien. Ruoka tarjoiltiin puu-, savi tai tina-astioista tai -lautasilta. Heillä oli käytössä lusikat ja veitset, mutta ei haarukoita. Tärkeimmät aterimet olivat omat kädet. Köyhät joivat oluensa puutuopeista, mutta rikkaat juomasarvista tai hopeakupeista, jotka oli koristeltu metallivöin ja -reunuksin. Viikinkien juomasarvet eivät pysyneet pystyssä pöydällä kuin lasit, joten juoma oli juotava kerralla, kun siihen oli oli kaadettu viikinkien suosikkijuomaa olutta. Olut oli usein myös maustettu yrteillä. Viiniä tuotiin ulkomailta, mutta se kuului vain vauraiden viikinkien pöytäjuomiin.

Viikinkinaisen päivittäinen tehtävä oli leivän leipominen. Leipätaikina alustettiin puisissa kaukaloissa. Viikinkien aikaan leivät paistettiin yleensä litteinä kakkuina hiilloksella kivilaattojen päällä tai ns. paistinpannulla, jossa oli pitkä varsi. Paistinpannua pidettiin hiilloksen päällä. Oli myös yksittäisiä kaariuuneja isommille hiivaleiville. Mitä koreampi asema henkilöllä oli yhteiskunnassa, sitä parempaa leipää hän söi. Litteitä leipiä käytettiin myös lautasina, joilta syötiin. Jos ruokailun jälkeen oli vielä nälkä, myös leipälautanen syötiin. Leipälautanen oli valmistettu karkeammista jauhoista. Viikingit käyttivät leivässä mm. kauraa, ruista, ohraa, vehnää, spelttivehnää, hernejauhoa, pettua, virnaa, pellavansiemeniä, papujauhoa, jauhosavikkoa, pähkinöitä, juuria ja rikkaruohoa. Ohraleipä oli yleisin, mutta rikkaat söivät myös vehnäleipää. Happamaton litteä ohraleipä täytyi syödä lämpimänä, koska se kovettui nopeasti ja muuttui kovaksi, syötäväksi kelpaamattomaksi.

Viikingeille pidot olivat tärkeitä. Pidoissa tarjottiin parasta. Tavallisesti lihaa paistettiin vartaassa tai keitettiin. Viikingit söivät liha- ja kalakeittoa, kuten nykyajan ihmiset, samoin kuin hernekeittoa. Tapahtui niinkin, että miehet lämmittivät lihaa puseronsa sisällä ja sitten söivät sen raakaana. Kalaa syötiin paljon sekä raakana, kuivattuna, graavattuna, savustettuna että suolattuna. Makkarat valmistettiin rasvasta, verestä ja lihasta. Ruoka maustettiin mm. valkosipulilla, sinapilla, piparijuurella, luonnonyrteillä tai mausteilla, joita saatiin itäisiltä mailta.

Kaikenkaikkiaan viikinkien ruokapöytään kuuluvia raaka-aineita leimasi luonnon tarjoamat mahdollisuudet. Tämän vuoksi maantieteellisellä sijainnilla oli merkitystä, mitä eri puolilla Skandinaviaa syötiin. Viikingit hyödynsivät luonnosta saatavia marjoja, hedelmiä ja yrttejä. Vihanneksista syötiin mm. kaalia, papuja, herneitä ja sipulia, mutta ne olivat harvinaisia. Perunoita ei ollut, joten perunoiden sijaan he söivät nauriita. Hunajasta valmistettiin makeaa simaa. Sima oli jumalten juomaa. Juomalla simaa viikingit pääsivät suoraan yhteyteen jumalten kanssa. Tämän vuoksi simaa juotiin paljon uskonnollisissa juhlissa. Metsästämällä saatiin erilaista lihaa pöytään, mutta heillä oli myös kotieläiminä lampaita, vuohia, hevosia, sikoja ja vasikoita, joita teurastettiin. Viikingit käyttivät ruoanlaitossa juustoa, voita ja kermaa, joka antoi ruoalle makua. Koska jääkaappeja ei ollut, ruoka säilöttiin kuivaamalla tai hapattamalla. Suolaa saatiin merivedestä. Yhtään varsinaista viikinkireseptiä ei ole säilynyt meidän päiviimme saakka. Seuraavaksi kokeiltavaksi muutama resepti nykyajalta.

Pajalanpuuro

1 l vettä

10 kuivattua luumua

5 kuivattua aprikoosia

0,5 dl pellavansiemeniä

2 dl ruishiutaleita

1 dl vehnäleseitä

(ripaus suolaa)

Laita luumut, aprikoosit ja pellavansiemenet edellisenä iltana veteen likoamaan. Lisää aamulla hiutaleet ja leseet, keitä hiljalleen 10–12 minuuttia. Lisää tarvittaessa ripaus suolaa.

Pajalanpuuro

Herkkupuuro

1 l laimennettua omenamehua

2,5 dl ohrasuurimoita

250 g raastettua omenaa

2,5 dl puolukkasurvosta

(sokeria, vaniljasokeria)

Mittaa mehu kattilaan, lisää ohrasuurimot ja keitä hetki. Lisää omenaraaste ja puolukkasurvos. Keitä vielä noin 45 minuuttia. Mausta halutessasi sokerilla.

Vihreä puuro

4 dl kesäkurpitsasosetta
6 dl vettä
0,5 tl suolaa
reilu 2 dl karkeaksi jauhettua puurojauhoa

Kuumenna kurpitsasose ja vesi kiehuvaksi, suurusta jauhoilla ja mausta suolalla. Hauduta miedolla lämmöllä 20–30 minuuttia. Voisilmä tai punaherukkahillo maistuu hyvältä puuron kanssa.

Kesäkurpitsasoseen valmistat helposti seuraavasti: Lohko kesäkurpitsat kuorineen kattilaan, lorauta joukkoon tilkka vettä, etteivät kurpitsat pala pohjaan ennen kuin niistä alkaa neste irrota. Hauduta miedolla lämmöllä pehmeiksi noin 20–30 minuuttia. Soseuta sauvasekoittimella.

Kurpitsasoseen voi pakastaa ja se on hyvin monikäyttöistä. Voit käyttää sitä nesteenä esim. ohukais- ja pannukakkutaikinoihin, leipä- ja rieskataikinoihin sekä keittopohjiin.

Paistinpannuleipä (6–7 kpl)

2,5 dl mahlaa tai vettä

0,5 tl merisuolaa

1 tl leivinjauhetta

2,5 dl vehnäjauhoja

2,5 dl ohrajauhoja

0,5 dl rypsiöljyä

Sekoita nesteeseen suola ja jauhot, loppuvaiheessa öljy. Vaivaa taikinaksi. Leivo taikina tangoksi, jonka jaat 6–7 osaan. Paistinpannun koko vaikuttaa siihen, kuinka isoja leipäsiä voit tehdä. Taputtele tai kauli aina yksi osa litteäksi leiväksi, jonka paistat paistinpannulla kypsäksi. Leipäset voi toimia myös aluslautasena, jos tarjoat ruokaa viikinki- tai keskiajan tapaan. Lopuksi alustanen syödään tai annetaan esimerkiksi koiralle.

Paistinpannuleipä

Saviruukkuleipä

5 dl vettä

50 g hiivaa

1 dl siirappia

1 rkl suolaa

6 dl ruisjauhoja

6 dl sihtiruisjauhoja

2 dl hakattuja vehnänjyviä

Liota saviruukkua 15 minuuttia kylmässä vedessä. Kaada vesi pois ja voitele ruukku sulatetulla voilla. Sekoita hiiva kädenlämpöiseen veteen (noin 37 astetta), lisää siirappi, suola ja jauhot sekoittaen. Vaivaa taikinaksi. Laita leipä saviruukkuun kohoamaan 15 minuutiksi, kansi päälle. Laita sen jälkeen saviruukku kylmään uuniin, käännä virta 200-asteeseen. Anna paistua 1,5 tuntia, jonka jälkeen katkaise virta ja anna olla leivän uunissa vielä 0,5 tuntia. Ala katso kannen alla olevaa leipää paiston aikana.