Makumatka Pohjolassa

Tällä kertaa esitellään kotiruokaa Ruotsista, Norjasta, Tanskasta ja Islannista.

Ruotsalainen ruokakulttuuri muistuttaa paljon suomalaista, sillä yhteinen historia on muokannut keittiöitämme. Ruotsinlaivoilta tutun ja runsaan smörgårdsbordin, voileipäpöydän, historia ulottuu ainakin vuoteen 1774, jolloin ennen ateriaa tarjottiin ruokahalua herättäviä pieniä voileipiä. Muita tunnettuja ruotsalaisruokia on mm. oskarinleike, pyttipannu ja lihapullat.

                      Hapansilakka on ruotsalainen erikoisuus, mikä jakaa mielipiteet. Tämä omaleimainen herkku sai alkunsa aikana, jolloin suolaa käytettiin sen kalleuden vuoksi vähän ja kala alkoi pilaantua. Vahingon ruotsalaiset käänsivät voitokseen, ja jo 1500-luvulta asti hapansilakkaa on juhlistettu elokuun 20. päivän aikoihin, jolloin vietetään Surströmmingfestiä eli hapansilakkajuhlaa. Säilöttyjen hapansilakoiden kanssa syödään perunoita ja hienonnettua punasipulia. Niitä voi nauttia myös voidellun ohutleivän, tunnbrödin, kanssa. Ohutleipä on ohut, kuiva ja kova leipä. Ruotsalaiset rakastavat tunnetusti näkkileipää. Tunnbrödiä syödään myös pehmeänä. Ruotsin suosituin leipä on hapanimelä ruotsinlimppu.

                      Kala ja äyriäiset kuuluvat erottamattomasti norjalaiseen keittiöön. Turska ja sen lähisukulaiset valkoturska, kolja, seiti ja molva ovat viljellyn lohen ohella tärkeitä pyyntikaloja. Kuivatusta turskasta eli kapakalasta valmistettu lipeäkala on Norjassa suosittua arkiruokaa. Norjalainen tapa on tarjota turskaa kääryleinä, joita keitetään kalaliemessä. Liemestä suurustetaan kastike, joka maustetaan sitruunamehulla, pippurilla ja suolalla. Turskaa keitetään kokonaisena ja graavataan. Norjalaiseen ruokapöytään kuuluvat myös erilaiset kalamurekkeet ja kalapyörykät. Myös uunissa paistettu kala maistuu norjalaisille.

                      Lampaan lihasta valmistettuja ruokia valmistetaan Norjassa samaan tapaan kuin meilläkin eli lampaanviulupaistia ja lammaskaalia. Norjalainen erikoisuus on spekemat. Siinä lampaanliha kypsennetään kuorittujen koivunoksien päällä ja sen kanssa tarjotaan kastiketta ja vastaleivottua leipää.

                      Tanskalainen keittiö on saanut enemmän vaikutteita Keski-Euroopasta kuin muut Pohjoismaat. Tanskalaiset valmistavat paljon liharuokia, etenkin sianlihasta. Tanska on ruokatavoiltaan jakaantunut moderneihin ja konservatiiveihin. Modernit perheet syövät pitsaa, pastaa ja burgereita, kun konservatiivit syövät puolestaan runsaasti lihaa. Erityisesti suosiossa on possua rapealla rasvakuorella sipulihöystön, perunoiden ja hyvin tumman kastikkeen kera ilman vihanneksia.

                      Tanskalainen kansallisruoka on voileipä, smørrebrød. Se sopii niin lounaaksi kuin iltapalaksi. Yleensä leipä on ruista. Tärkeintä on, että leivässä on runsas päällyste. Vaaleaa leipää käytetään katkarapujen ja kanasalaatin kanssa. Wienerleipä on alun perin tanskalainen erikoisuus, josta he ovat vielä nykyisinkin kuuluisia. Lastentarhoissa ja kouluissa ei syödä lämmintä ruokaa, joten aamulla he saavat kotoa lähtiessä mukaan eväspaketin ruisleivästä. Koulu tarjoaa juomaksi luomumaitoa ja vettä. Myöhemmin päivällä he saavat välipalana hedelmiä, vihanneksia tai leipää. Tarjottavat tuotteet ovat luomua. Tanskassa vallitsee luomubuumi.

                      Islanti on aina ollut omavarainen kalan, lihan ja maitotuotteiden suhteen. Kalaa syödään kerran kaksi viikossa. Suosituinta on leivitettynä paistettu kolja keitettyjen perunoiden ja friteerattujen sipuleiden kanssa.

                      Islannissa on aina käytetty paljon lampaanlihaa. Perinteinen lampaanviulu on suosittu sunnuntairuoka. Kodeissa syödään myös lampaanlihakeittoa, jossa on paljon juureksia. Kanan- ja sianlihan suosio kasvaa koko ajan. Islantilaisille perinneruoille omaleimaisuutensa antaa entisaikainen säilömistapa. Liha suolattiin ja säilöttiin heraan, mikä vielä savustettiin. Suosituin perinneliha on savulammas, jota syödään jouluna, pääsiäisenä ja tammi-helmikuussa þorri-kuussa. þorrin aikaan perheet kokoontuvat syömään hapatettuja lampaanlihapullia, mädätettyä haita, käristettyä lampaan päätä, veripalttua ja kuivattua kalaa. Palan painikkeeksi otetaan brennvín-snapsi.

                      Islannin monipuolinen leipävalikoiman erikoisuus on ruisleipä, jota kypsennetään kuumassa lähteessä tai uunissa tuntikausia. Lähes kaikkiin leipiin lisätään sokeria. Perinteinen islantilainen sokeriton leipä on suoraan lieden päällä paistettava leipä. Moniviljaleivät ovat myös suosittuja.

                      Islantilainen paikallinen hapanmaitotuote on skyr. Se on sakeampaa kuin jogurtti eikä venyvää kuin viili. Lähinnä skyr muistuttaa rahkaa. Sitä on tarjolla myös Suomessa hyvin varustetuissa elintarvikemyymälöissä. Kannattaa kokeilla.

                     

                      Smaklig måltid!  Vel bekomme! Velbekommen! Verði þér að góðu!

Janssonin kiusaus

8–10 perunaa

2 sipulia

1 rkl rypsiöljyä

1 rasia anjovisfileitä

3 dl kermamaitoa

pinnalle voinokareita

Kuori perunat ja sipulit. Leikkaa perunat tulitikun ohuiksi suikaleiksi tai raasta karkeaksi. Hienonna sipulit ja kuullota hetki öljytilkassa. Lado perunat, sipuli ja anjovis kerroksittain voideltuun uunivuokaan. Alimmaiseksi ja päällimmäiseksi tulee perunakerros. Kaada vuokaan kermamaito ja pari ruokalusikallista anjovisten lientä. Ripottele pinnalle voinokareet. Kypsennä uunissa 175–200-asteessa noin tunnin ajan.

Janssonin kiusaus

Norjalainen vuokaleipä

4 dl ruis- tai vehnärouhetta

4 dl kiehuvaa vettä

4 dl maitoa

50 g hiivaa

1 rkl suolaa

4 dl grahamjauhoja

7–8 dl vehnäjauhoja

Kaada kiehuva vesi kulhoon rouhejauhojen päälle. Anna rouheen turvota ja veden jäähtyä. Kun lämpötila on hiivalle sopiva, lisää seokseen maito, murennettu hiiva ja suola. Alusta jauhot taikinaan. Kohota leivinliinan alla. Voitele pitkäomaiset vuoat kevyesti. Leivo taikinasta kaksi vuokaleipää. Kohota. Pistele haarukalla ja paista 200-asteisessa uunissa 30–40 minuuttia.

Norjalainen vuokaleipä

Tanskalainen haudutettu punakaali

1 kg punakaalia

nokare voita

1 rkl sokeria

1 tl suolaa

vajaa 1 dl punaviinietikkaa

vajaa 1 dl vettä

Sulata voi kattilassa. Lisää sokeri, suola ja etikka. Suikaloi kaali ja kypsennä noin 5 minuuttia. Pane kansi päälle ja hauduta ruokaa liedellä noin tunti. Lisää vettä tarvittaessa. Voit kypsentää ruoan myös uuninkestävässä astiassa uunissa 150-asteessa noin 2 tuntia. Haudutettu punakaali voidaan tarjota lämpimänä tai kylmänä lisäkkeenä.

Tanskalainen haudutettu punakaali

Tanskalaiset ohukaiset

 3 dl maitoa

1 dl sulatettua margariinia

3 kananmunan keltuaista

2 rkl sokeria

4,5 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

3 kananmunan valkuaista vaahdotettuna

paistamiseen rasvaa

koristeluun tomusokeria ja appelsiinimarmeladia

Lämmitä maito haaleaksi, sekoita siihen rasva, keltuaiset ja sokeri. Sekoita leivinjauhe vehnäjauhoihin ja lisää taikinaan. Vatkaa tasaiseksi. Sekoita valkuaisvaahto varovasti joukkoon. Kuumenna ohukaispannu ja paista ohukaiset molemmin puolin. Nosta ohukaiset tarjoiluvadille ja siivilöi tomusokeria päälle. Tarjoa lisänä appelsiinimarmeladia.

Tanskalaiset ohukaiset

Islantilainen luumukakku

170 g voita

3 dl sokeria

3 kananmunaa

6 dl vehnäjauhoja

4 tl leivinjauhetta

0,75 dl maitoa

kuivattuja luumuja tai luumumarmeladia

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat yksitellen. Sekoita vehnäjauhot ja leivinjauhe keskenään ja lisää maidon kanssa taikinaan. Jaa taikina neljään osaan. Levitä palat leivinpaperille päälle puolen sentin paksuisiksi levyiksi. Paista levyjä 150-asteisen uunin yläosassa noin 20 minuuttia, kunnes ne ovat saanet aavistuksen väriä. Keitä luumut vedessä ja soseuta. Aseta kakkulevyt päällekkäin, leivitä luumusosetta väliin. Pane kakun päälle paino ja anna tekeytyä seuraavaan päivään. Leikkaa reunat tasaiseksi ja annostele kakku sopivan kokoisiksi paloiksi. Kakun kanssa voi tarjota kermavaahtoa.

Islantilainen luumukakku

Martta munkkipilleissä metässä

Martat kuuluvat yhtenä järjestönä Naisten valmiusliittoon. Naisten valmiusliitto on valtakunnallinen yhteistyöjärjestö, joka on perustettu vuonna 1997. Liitto yhdistää 10 naisen vapaaehtoista maanpuolustus- ja turvallisuustyötä tekevää jäsenjärjestöä, joissa toimii noin 144 000 naista. Liiton tarkoituksena on kehittää naisen turvallisuuteen ja varautumiseen liittyviä valmiuksia koulutuksen kautta sekä lisätä naisten mahdollisuuksia toimia poikkeusoloissa yhteiskunnan hyväksi. Liiton toiminta ei ole sotilaallista.

Naisten Valimiusliiton Minnatar 2017 -harjoituksessa Karjalan lennostossa Rissalassa 1.-3.9.2017 makean toiminnan joukoissa tuli oppia, kuinka perustetaan kenttäleipomo poikkeusoloihin.

Ensimmäisenä päivänä oli teoriaa, Saimme myös ensiapukoulutusta, joka on tärkeä osa arkea. Teorian jälkeen oli aika toimia. Ensin täytyi pystyttää teltta, joka onnistui yhdessä ja hyvällä ohjauksella. 

Ensimmäisen kerran tutustuin Teuva-keittimimeen. Sillä oli tarkoitus keittää vettä sekä munkkitaikinaan että kahviin.

Sotilaskotisisarien aarre on keraaminen suuri suodatin. Aaroninsauva oli tehty puisesta kepistä, kun alkuperäinen on kadonnut.

Kun kokohtuskaappi oli kasasttu, sinne laitettiin vesikattila kiehumaan, jotta saatiin sinne lämpöä.

Seuraavaksi oli aika kasata munkinpaistoallas, johon kaadettiin rypsiöljyä.

Sitten oli aika aloittaa munkkitaikinoiden tekeminen. Taikinoida tehdään litran annoksina, jotta ne ehditään kohottaa ja paistaa oikea-aikaisesti. Välillä oli tarpeen pitää tauko leipomisessa. 

Taikinaa ei kohotettu vaan ryhdyttiin tekemään munkkiaihioita.

Munkkiaihiot kohtettiin kohotuskaapissa. Kohotuskaappi oli vuorattu pressulla, jotta lämpö pysyi sisällä ja kohotti munkkirinkiläaihiot.

Kohonneet pullat "reijitettiin". On tärkeää, että reijän tekemisen jälkeen aihio laitetaan kerralla oikealle kohdalle, eikä sitä siirrellä enää. Siirto vaikuttaa lopputulokseen eli ulkonäköön.

Sitten munkkirinkilät paistoon. Oli tärkeää "soitella" rinkilöiden kanssa.

Hieman jäähtyneinä rinkilät sokeroitiin. Kuumia munkkirinkeleitä ei kannata sokeroida, koska sokeri sulaa. Sokeria ei kannata laittaa paljon astiaan, koska se "kiteytyy" ja suuria määriä sokeroidessa sokeri pitää välillä vaihtaa, koska se ei tartu kauniisti pinnalle.

Oli aika keittää kahvia: puoli kilogrammaa kahvia ja 10 l vettä. Suodatinpussit ovat 106-kokoiset. Vähän suuremmat kuin kotioloissa. Keraaminen suodatin on sotilaskotisisarien aaree. Näitä ei enää saa mistään, joten sitä on kohdeltava hellävaraen.

Kuuman veden kanssa pitää olla varovainen. Vesi on keitettu Teuva-astiassa. Keitin "voimavirta" oli puuhalot eli se toimi tulella.

Munkkirinkilät ja kahvi olivat valmiina asiakkaille.

Kahvipöytiin tehtiin luonnosta löydetyistä aineksista pöytäkoristeet. "Kattaus on puoli ruokaa".

Oli rankka päivä olla koko päivä jalkojen päällä, kun ei ole siihen tottunut, mutta erittäin tyytyväinen kurssin antiin. Valitsin kurssin, koska mielestäni näin kotitalousopettajan tietotaito lisääntyi. Kurssi innosti myös jatkossa osallistumaan Nasta-harjoituksiin.

Suuri kiitos kouluttajille!

Lauantaina ja sunnuntaina oli mitä hienoin syyspäivä, kun aurinko paistoi.

Hyvinvointituotteena pettu

Talvella takki päällä, kesällä liinapaidallaan. Mikä se on? Petäjä, josta on koluttu leiväksi kuorta. Petun käytöllä on pitkä historia. Todisteita petun käytöstä löytyy jo viikinki- ja keskiajalta. Kuka lienee ollut ensimmäinen henkilö, joka on ymmärtänyt, että puun kuoren alla on nila- ja jälsikerros eli vuosikasvu, jota voi käyttää ravinnoksi? Nykyisin pettua markkinoidaan funktionaalisena elintarvikkeena sen sisältämän kuidun ja flavonoidien vuoksi. Se sopii myös gluteenittomaan ruokavalioon.

Hyvä pettumänty on noin 50–80-vuotias, hyväkasvuinen, ohut- ja sileäkuorinen sekä vähäoksainen. Alle 50-vuotiaista männyistä petun kerääminen on hankalampaa ja haitallisten aineiden, esimerkiksi parkkiaineiden osuus on jopa kaksin-kolminkertainen verrattuna vanhempiin mäntyihin. Tuoreiden metsätyyppien männyistä saadaan enemmän pettua kuin kuivilla kankailla kasvaneista männyistä.

Paras aika kerätä pettuliinoja on nila-aika eli alkukesällä 4–8 viikkoa. Nilaosa alkaa irtoamaan yleensä toukokuun loppupuoliskolla ja kiinnittymään heinäkuun alkupuoliskolla. Lämpötilat vaikuttavat prosessiin, joten eri puolilla maata irrotetaan pettuliinoja eri aikoina.

Pettua voidaan irrottaa puusta kolmella eri tavalla. Vanha perinteinen tapa on pystypuumenetelmä. Nykyisin käytetään yleisemmin kaatomenetelmää. Kaatamisen jälkeen kuorintamenetelmiä on kaksi. Yksi menetelmä on, että pettuliinat irrotetaan kuorineen. Liina otetaan puusta viiltämällä kuori noin 50 cm:n välein ympäriinsä neliskulmaisiksi levyiksi, jotka sitten irrotetaan lusalla liinoja vahingoittamatta tai puu pätkitään valmiiksi noin 50 cm:n välein, jonka jälkeen pettuliina irrotetaan. Nyljin voidaan tehdä oksasta, naudan lapaluusta tai käyttää muovilastaa. Parhaaseen nila-aikaan pettuliina lähtee vetämällä. Kun nila-aika on ohi voidaan käyttää liuska- ja sulatusmenetelmää, jolloin katkaistu mäntypölkky tuodaan sisään tai sulatetaan metsässä tulen äärellä ja kuoritaan veitsellä.

Irrotetut liinat silvitään eli poistetaan ruskea ja vihreä kuorikerros niin, että jäljelle jää valkea nila- ja jälsikerros eli pettuliina. Silpimiseen tarvitaan pyöreä, halkaisijaltaan noin 50 mm:n ja pituudeltaan metrin mittainen sileä puutanko. Pettuliina kierretään tangon ympärille ja tervällä puukolla tai veitsellä kuorikerros vuollaan irti ja vähitellen rullataan auki kiertäen, jolloin koko liina tulee käsitellyksi. Tämän jälkeen pettuliinat kuivataan ja paahdetaan tai keitetään. Esikäsittelymenetelmien tarkoituksena on poistaa petusta haitallisia aineita. Haitallisia aineita ovat mm. parkkiaineet, hartsit, vahat, terpeenit ja ligniini. Haitallisten aineiden määrä voidaan vähentää ajoittamalla petun hankinta nila-aikaan, valitsemalla oikeanikäiset puut ja käyttämällä oikeita tekniikoita.

Nopeinta on  jauhaa pettuliinat kivimyllyllä. Pettuliinojen jauhatuksessa pätee samat ohjeet kuin viljan jyvillä. Kotioloissa pettuliinat voi jauhaa myös lihamyllyllä. Kilosta tuoretta pettua tulee 300–350 grammaa valmista pettujauhoa. Desilitra pettujauhoja painaa vain noin 25 grammaa.

Suomalaisten päivittäisestä noin 124 milligramman flavonoidiannoksesta suurin osa tulee hedelmistä. Toiseksi suurin flavonoidilähde ovat marjat ja kolmanneksi suurin on tee. MTT:n tutkimuksessa flavonoidipommiksi on osoittautunut pettu. Tutkimusten mukaan flavonoidit suojaavat sydän- ja verisuonitaudeilta sekä syövältä. Petun terveysvaikutuksia on tutkittu mm. Jyväskylän ja Kuopion yliopistoissa. Myös Yhdysvaltain elintarvike ja lääkintävirasto FDA on myrkyllisyyskokeissaan luokitellut petun turvalliseksi.

Veren kohonnutta kolestrolia voidaan laskea ruokavaliolla, joka sisältää runsaasti viljaa ja kasviksista peräisin oleva kuitua, kasviproteiinia ja kasvisteroleita. Kuidulla tarkoitetaan sellaista ravinnon osaa, joka ei sula ihmisen ruuansultatuskanavassa. Ravintokuitu on pääosin kasviperäisen ravinnon sisältämiä kasvien soluseiniä. Petun käytöllä on saatu tutkimuksissa alennettua kolestroliarvoja. Petussa on 61 prosenttia gluteenitonta ravintokuitua sekä rautaa, mangaania, magneesiumia, kalsiumia, sinkkiä sekä B- ja C-vitamiineja.

Pettujauhoja kannattaa käyttää nykyisin suolaisiin ja makeisiin leivonnaisiin, koska pettujauhot parantavat leivonnaisten säilyvyyttä ja antavat makua. Niitä suositellaan käytettäväksi 10–20 prosenttia jauhojen määrästä. Pettua voidaan käyttää myös mausteena.

Resepteissä olevat sorsanmunat voi korvata kananmunilla, jos sorsanmunia ei ole saatavilla.

Paistettua kuhaa pettuleivityksellä

2                    kuhafilettä

Leivitykseen

2      rkl         vehnäjauhoja

1      tl           pettujauhoja

1      tl           ruususuolaa

0,25 tl           valkopippuria

Sekoita vehnä- ja pettujauhot, suola ja valkopippuri. Leikkaa file 2–3 osaan ja kierritä maustetussa jauhoseoksessa. Paista voissa kullanruskeiksi. Tarjoa keittettyjen perunoiden, sipulikastikkeen, vihannesten ja hedelmien kanssa.

Kuhaa pettuleivityksellä

Pettu-yrttitäytteiset tomaatit

4                    tomaattia

0,25 dl           ruohosipulia

0,25 dl           persiljaa

0,5   dl           maitohorsmaa

1      rkl         pettujauhoja

1                    siivu vaaleaa leipää

50    g            parmesaanijuustoa

0,25  tl          suolaa

0,25  tl          mustapippuria

0,5   dl           rypsiöljyä

Leikkaa tomaatit kahtia. Koverra sisus varovasti irti ja paloittele sisus pieniksi kuutioiksi. Laita tomaatin puolikkaat uunivuokaan. Hienonna ruohosipuli, persilja ja maitohorsma. Yhdistä tomaattien sisus, yritit, pettujauho ja murennettu leipäviipale, raastettu parmesaanijuusto, suola, pippuri tasaiseksi massaksi. Täytä tomaattien kolot. Valuta rypsiöljyä tomaattien pinnalle. Paista tomaatteja uunissa 150 °C:ssa 30 minuuttia. Tarjoile alkupalana tai noutopöydältä.

Pettu-yrttitäytteiset tomaatit

Pettusarvet (24 kpl)

1     dl            pettujauhoja

7     dl            vehnäjauhoja

150 g             margariinia tai voita

2,5  dl            mahlaa

25   g             hiivaa

1     tl            suolaa

Täyte:

juustoa ja yrttejä/luonnonyrttejä

Yhdistä nyppimällä ensin jauhot ja rasva, sekoita hiiva ja suola kädenlämpöiseen mahlaan. Yhdistä jauho-rasvaseos nesteseokseen. Sekoita taikina huolellisesti, taikina kaulitaan välittömästi kahdeksi pyöreäksi levyksi (yhdestä levystä tulee 12 sarvea). Jaa taikina kolmioiksi ja laita kolmion keskelle juustoa ja yrttejä. Rullaa kolmiot ja muotoile pellille sarviksi. Anna kohota. Paista 225 °C:ssa noin 15 minuuttia. Voitele paistamisen jälkeen margariini- tai voisulalla.

Pettusarvet

Pettu-puolukkamuffinssit

3     dl            sokeria

3                    sorsanmunaa

0,5  dl            pettujauhoja

4,5  dl            vehnäjauhoja

1     tl            kuivattua vuohenputkea

1,5  tl            leivinjauhetta

200  g            sulatettua voita tai margariinia

0,5  dl            maitoa

2     dl            puolukoita

Vatkaa sokeri ja sorsanmunat vaahdoksi. Sekoita keskenään jauhot, kuivattu vuohenputki sekä leivinjauhe ja yhdistä ne muna-sokerivaahtoon. Lisää sulatettu jäähtynyt voi, maito sekä marjat. Sekoita taikina tasaiseksi ja lusikoi muffinssivuokiin. Paistaa 200 °C:ssa noin 20 minuuttia. Tarjoa sellaisenaan tai jäätelön tai vaniljakastikkeen kanssa.

 

Pettu-puolukkamuffinssit

Pettusavariini

Pohja:

1      dl           mahlaa

15     g           hiivaa

0,25  tl          suolaa

0,5   dl           täysruokosokeria

2                    sorsanmunaa

0,25 dl           pettujauhoja

2,25 dl           vehnäjauhoja

75    g            voita tai margariinia

Kostutus:

1,5   dl           mahlaa

1      dl           omenamehua

0,75 rkl         sokeria

1      rkl         konjakkia

Koristelu:

5      dl           marjoja

Lisäksi:

1      dl           kuohukermaa

0,5   rkl         sokeria

1      rkl         konjakkia

Liota hiiva ja suola kädenlämpöiseen mahlaan. Sekoita joukkoon sokeri, munat ja jauhot. Lisää lopuksi pehmeä rasva. Alusta taikina tasaiseksi. Taikina saa olla pehmeää. Kaada taikina voideltuun vuokaan ja pettujauhotettuun rengasvuokaan (1,5 l). Anna kohota lämpimässä liinalla peitettynä noin 30 minuuttia. Paista 200 °C:ssa uunin alimmalla ritilällä noin 30 minuuttia. Valmista kostutusliemi. Yhdistä ainekset kattilassa ja kuumenna höyryäväksi. Jätä kypsä savariini vuokaan ja kaada päälle lämmin liemi. Imeytä kaikki liemi. Anna vetäytyä jääkaapissa 2–3 tuntia. Kumoa savariini tarjoiluvadille. Täytä keskusta marjoilla. Vaahdota kerma ja mausta sokerilla ja konjakilla, koristele savariini.

Pettusavariini

Perunaiset tippaleivät, G

500 g jauhoisia perunoita
1 dl sokeria
2 dl perunajauhoja
2 tl leivinjauetta
0,5 tl suolaa
3 kananmunaa

Kuori perunat ja keitä vähässä vedessä. Kun perunat on kypsät, kaada vesi pois ja soseuta ne. Jäähdytä, lisää kananmunat yksitellen hyvin vatkaten. Sekoita kaikki kuivat aineet ja lisää vatkaten joukkoon.

Valmis takikina

Laita taikina pursottimeen tai  muovipussiin, josta olet leikannut kulman pois.

Taikinna pursottimessa

Rypsiöljyä paistamiseen

Kuumenna öljyä kattilassa, varo kuumentamasta liian kuumaksi.

Pursota taikinaa

Paista molemmilta puolilta

Halutessa kaneli-sokeroi

Nauti siman kanssa


HAUSKAA VAPPUA!

Pientä naposteltavaa

Kaverit kokoontuvat lauantaina olohuoneeseen elokuvafestareille. Serkut tulevat viikonloppuna käymään. Ystävien tapaaminen yhdessä ruokaa tehden tai leipoen on vapaa-ajalla piristävää.  Kannattaa kokeilla, jollei usko. Herkkupäivänä ei tarvitse aina ajatella ruoan tai leivonnaisten terveellisyyttä. Tärkeintä on yhdessäolo ja itse tekeminen toinen toistaan neuvoen. Lopuksi kruunaa kiitos eli napostelu yhdessä.
Erityisesti nuoret ovat luovia kokkeja ja leipureita, joilta vanhemmat voivat oppia uusia ideoita ja makuelämyksiä. Kannattaa huomioita nuorten mielipiteet, koska näin voi kokea ihania makuelämyksiä. Hyvin usein vanhemmat kiireessä menevät saman vanhan kaavan mukaan, joka on helppo ja vaivaton. Väsyneenä ihminen ei välttämättä jaksa olla luomiskykyinen ja innovatiivinen.
Miltei joka toisessa tv-maassa kokataan. Se on muotia. Yritykset tilaavat myös catering-yrityksiltä henkilöstölle, asiakasryhmille ja kumppaneille kokkikursseja. Moni projektitiimi hakee esimerkiksi projektin alussa yhteishenkeä ja sparrausta silppuamalla, vatkaamalla, paistamalla tai keittämällä. Yhteistyön tulos nautitaan arvokkaasti ja jokainen projektin jäsen voi olla ylpeä omasta panoksestaan.
Monissa muissakin yhteyksissä, kuten nuorten leireillä on usein käytetty samaa formaattia kuin mitä yritykset nyt käyttävät eli yhdessä tehden luodaan yhteishenkeä. Monet yhdistykset ja seurat ovat yhdessä tehden valmistaneet vuosijuhlia. Silloin tuntee oleva yksi heistä.

Malliresepteissä voi jättää joitakin mausteita pois tai lisätä jotain uutta.

Kotitekoiset chipsit
½ kg perunoita
½ l vettä
1 rkl suolaa
½ l rypsiöljyä

Pese perunat huolellisesti, mutta älä kuori niitä. Ota tarpeen mukaan peruntasta pois ”silmät” ja huonot kohdat. Laita isoon astiaan vesi ja suola. Hämmennä, jotta suola liukenee veteen. Ota esille iso leikkuulauta. Ota perunan toisesta päästä veitsellä pois pieni pala. Viipaloi perunasta veitsellä, juustohöylällä tai raastinraudan viipaleosalla millimetrin paksuisia viipaleita. Laita perunaviipaleet suolaveteen 10 minuutiksi. Kun perunat ovat maustuneet suolavedessä, kaada ne siivilään ja huuhtele juoksevan veden alla. Anna viipaleiden valua kunnolla. Sen jälkeen kuivaa viipaleet ennen öljyssä paistamista. Kuumenna öljy kattilassa ja paista perunaviipaleet öljyssä, kunnes ovat hieman saaneet kullan väriä. Ole varovainen, koska öljy on kuumaa. Älä kuumenna öljyä liikaa.

Chipsit

Lihapullat (noin 40 kpl)
400 g jauhelihaa
1 sipuli
1 porkkana
1 dl korppujauhoja
2 dl mahlaa tai vettä
1 kananmuna
1 rkl kuivattua mesiangervoa tai muuta luonnonyrttiä
1,5 tl suolaa

Turvota korppujauhot nesteessä, lisää jauheliha, pilkottu sipuli, raastettu porkkana, muna, mesiangervo ja suola. Sekoita taikina hyvin. Tee taikinasta pieniä palloja, jotka laitat leivinpaperin päälle uunipellille. Paista 225-asteessa 25 minuuttia.

Pitsaveneet
5 dl vettä
1 tl suolaa
50 g hiivaa
2 rkl pellavansiemenrouhetta
9 dl hiivaleipäjauhoja
0,5 dl rypsiöljyä

Kädenlämpöiseen nesteeseen sekoitetaan hiiva, suola, pellavansiemenrouhe ja jauhot. Sekoita taikinaksi ja lopuksi lisää rasva, jonka vaivaat taikinaan. Kun taikina on valmis, laita se kohoamaan. Kohonneesta taikinasta leivotaan pitkiä sämpylöitä. Anna sämpylöiden kohota, jonka jälkeen paista 225-asteessa noin 15 minuuttia.

Kypsät sämpylät halkaistaan. Voitele leikkauspinnat tomaattisoseella ja laita haluamasi täyte, esim. suikaloitua kinkkua, ananaspaloja, sinihomejuustoa ja pinnalle juustoraastetta. Laita pitsaveneet uuniin 250-asteeseen hetkeksi, jolloin juusto sulaa ja saa hieman väriä. Paistamisen jälkeen ripottele pinnalle pitsamaustetta.

Pitsaveneet

Omenabruschetat
2 patonkia (4 lyhyempää kotitekoista patonkia)
0,5 dl neitsytrypsiöljyä

Omenasalsa:
4 omenaa (n. 400 g)
2 salottisipulia
0,5 dl hienonnettua persiljaa
2 rkl valkoviinietikkaa
0,5 tl suolaa
ripaus mustapippuria
1,5 dl majoneesia
1 rkl sinappia
2 murskattua valkosipulin kynttä

Koristeeksi:
yrttejä

Leikkaa patongit vinoiksi ohuiksi viipaleiksi. Nosta viipaleet leivinpaperin päälle uunipellille. Voitele rypsiöljyllä. Paista viipaleita 250-asteisen uunin ylätasolla noin viisi minuuttia, kunnes ne ovat rapeita. Pese omenat (kotimaisia ei tarvitse kuoria, huom! jos olet allerginen raa’alle omenalle, kypsennä omenoita hetki uunissa tai mikroaaltouunissa) ja kuutioi omenat pieneksi. Kuori, halkaise ja kuutioi sipulit. Sekoita salsan aineet keskenään sekaisin. Anna maustua jääkaapissa vähintään tunnin ajan.

Levitä paahdettujen patonkiviipaleiden päälle salsaa. Koristele bruschetat yrteillä. Voit valmistaa salsan, paahtaa patonkiviipaleet hyvissä ajoin ennen juhlia. Kokoa bruschetat ennen tarjoilua.

Omenabruchetat

Tuulihatut (noin 35 isoa tai 70 pientä)
3 dl mahlaa
100  g margariinia
2,5 dl vehnäjauhoja
4 kananmunaa

Kiehauta mahla ja margariini kattilassa. Ota kattila liedeltä ja lisää kaikki jauhot kerralla samalla hyvin vatkaten. Siirrä kattila takaisin liedelle. Vaivaa taikinaa kauhalla kunnes se irtoaa kattilan reunoista. Anna seoksen jäähtyä hetki. Lisää joukkoon munat sähkövatkaimella yksitellen hyvin sekoittaen. Pursota tai nostele lusikalla nokareiksi pellille leivinpaperin päälle. Paista 200-asteessa noin 15–20 minuuttia. Älä avaa uunin luukkua välillä! Halkaise jäähtyneet tuulihatut ja täytä ne.

Sienitäyte tuulihatuille 
2 dl kermaviiliä
2 rkl sinappia
2 tl sokeria
2 tl valkoviinietikkaa
2 dl esikäsiteltyjä korvasieniä
1 tomaatti pieninä kuutioina
1 dl silputtua purjosipulia
1 dl hienonnettua koivunlehtiä
ripaus yrttisuolaa
(valkosipulin kynsi)

Hienonna sienet ja sekoita kaikki aineet keskenään. Tarjoa kylmänä esim. tuulihattujen täytteenä tai kasvis- ja kalapihvien lisäkkeenä.

Sienitäytteiset tuulihatut

Marjatäyte tuulihatuille
2 dl kuohukermaa
5 dl marjoja
1 dl juustoraastetta
1 rkl sokeria
1–2 rkl tuoretta minttua
Vaahdota kerma, lisää marjat, juustoraaste ja sokeria. Jos pidät mintun mausta, lisää myös se.

Marjatäytteiset tuulihatut

Herkuttele itsetehdyillä Runebergin tortuilla!

(resepti martat.fi)

Taikina:

200 g margariinia tai voita
1 dl sokeria
1 dl fariinisokeria
2 munaa
3 dl vehnäjauhoja
1 dl piparkakunmuruja tai korppujauhetta
2 tl leivinjauhetta
1 dl maitoa
(1-2 tippaa karvasmanteliöljyä)


Väliin:
1-1 1/2 dl vadelmahilloa


Kostutukseen:
omenamehua

Koristeeksi:
vadelmahilloa
1 dl tomusokeria
1/2 -1 rkl vettä
Vatkaa pehmeä rasva ja sokerit vaahdoksi.
Lisää munat yksitellen vatkaten.
Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan yhdessä maidon kanssa. Jos haluat, lisää karvasmanteliöljy.
Jaa taikina paperisiin tai voideltuihin metallivuokiin. Paina sormella taikinaan syvennys ja pane nokare vadelmahilloa syvennykseen.
Paista leivonnaisia 200 asteessa uunin keskiritilällä 15-20 minuuttia.
Kostuta jäähtyneitä torttuja hiukan omenamehulla ja lisää leivosten keskelle vadelmahilloa. Pursota tomusokerista ja vedestä valmistettu juokseva tahna hillon ympärille.

Pyttipannu

Pyttipannu  on ruotsalaista perinneruokaa. Se syntyi Svea-mamman keittiössä 1800-luvun puolivälissä. Pieneksi kuutioitua keitettyä perunaa, lihaa tai makkaraa ja sipulia paistetaan kypsäksi ja tarjoillaan paistetun munan ja etikkapunajuurien kanssa. Jo 1900-luvun alkupuolella tukholmalaisissa huippuravintoloissa tarjoiltiin pyttipannua, johon oli käytetty korkealaatuista häränlihaa. Tore Wretman (1916-2003) kirjoitti, ettei pyttipannulla ole oikeasti reseptiä lainkaan. Periaate on, että otetaan mitä jääkaapista löytyy.

Pyttipannu (Pytt i panna)

6–7 keitettyä perunaa

1–2 sipulia

200–300 g makkaraa tai tähteeksi jäänyttä lihaa

rasvaa
suolaa
1 kananmuna/henk.
(pinnalle persiljaa, tilliä tai ruohosipulia)

1. Kuori perunat ja leikkaa pieniksi kuutioiksi.

2. Hienonna sipuli ja kuutioi makkara/liha.

3. Paista sipuli pannulla rasvassa kauniin keltaiseksi.

4. Lisää peruna- ja makkara-/lihakuutiot ja jatka ruskistamista.

5. Mausta varovasti suolalla (ja ripottele pinnalle persiljaa, tilliä tai ruohosipulia).

6. Tarjoa paistettujen kananmunien ja etikkapunajuurten tai -kurkun kanssa.

martat.fi

Erään kahvikaupan tarina

Kuopiossa toimi ainakin kaksi kahvikauppaa 1900-luvun alkupuolella. Alli Karvosen kahvikauppa toimi 1933–1969 Puijonkatu 15:ssä. Nykyään voi kokea pienen häivähdyksen entisajan tunnelmaa kahvipuodista Kuopion kulttuurihistoriallisessa museossa (kuva 1).

Kuva 1. Alli Karvosen kahvikauppa

Kuka keksi käyttää kahvipensaan punaisia marjoja? Erään tarinan mukaan kahvin keksivät etiopialaiset munkit, jotka olivat paimentamassa vuohiaan. Vuohien syödessä kahvipensaan punaisia marjoja, ne alkoivat käyttäytyä levottomasti. Yksi munkeista maistoi marjoja, totesi ne kitkeriksi ja heitti nuotioon. Hetken kuluttua nousi aromikas tuoksu. Munkki poimi siemenet, murskasi ne ja sekoitti kuumaan veteen. Juoma oli karvasta, mutta sillä todettiin olevan piristävä vaikutus. Näin keksittiin virkistävä kahvijuoma.

Kahvi on alun perin lähtöisin afrikkalaisesta pensaskasvista, joka kasvattaa kirsikkaa muistuttavia marjoja. Kahvipensaat viihtyvät lämpimässä ja pitävät runsaista sateista. Marjojen sisällä ovat kahvin siemenet eli pavut, paksun hedelmälihan suojaamina. Nykyään kahvia viljellään noin 50 maassa, joista Brasilia on suurin tuottaja.

Kahvin viljely aloitettiin kaupallisesti 1400-luvulla. Kahvia on juotu Suomessa reilut 250 vuotta. 1800-luvun lopussa kahvia juotiin lähes jokaisessa suomalaisessa talossa ja torpassa. Kahvi tuli Kuopioon laivoilla 60–90 kilogramman juuttisäkeissä (kuva 2). Savossa järviliikenne oli vilkkainta 1920–1930-luvuilla. Gustav Raninilla oli neljä laivaa, joilla tuotiin tavaraa muun muassa Pietarista. Gustav Raninin poika P. E. Ranin erikoistui kahvin, sokerin, suolan ja viljan maahantuojaksi. Birger Hallmanilla oli kaksi laivaa, joilla tuotiin kahvia, sokeria, suolaa, jauhoja ja siirtomaaherkkuja säätyläisille. Herman Saastamoinen omisti laivoja, jolla kuljetettiin kahvia Pietarista ja Keski-Euroopasta. Hugo Lignell ja A. E. Piispanen toivat kahvia myös Kuopioon. Kaupankäyntiä heillä oli Espanjaan, Ranskaan, Hampuriin, Tukholmaan ja Hulliin.

Kuva 2. Kahvisäkki

Kuopiossa toimi 1930-luvulla Laakkosen paahtimo, jossa raakakahvi paahdettiin. Kahvikauppa hankki paahtamattomia ja paahdettuja kahvipapuja myytäväksi. Alli Karvosen kaupassa oli korkeat lasioviset kaapit, joissa säilytettiin myytävät erilaiset paahdetut kahvilaadut.

Kaupunkilaisasiakkaille kauppias jauhoi ostetun määrän papuja eri lajikkeista, jolloin asiakas sai sopivan kahvisekoituksen. Maalta kaupunkiin ostoksille tulleet asiakkat ostivat yleensä paahtamattomia kahvipapuja. He paahtoivat itse pavut kotona kahviprännärillä ja jauhoivat käsin kahvimyllyllä. Kotona olevat kahvimyllyt olivat irrallisia, seinään tai penkkiin kiinnitettäviä. Kaupassa oli isommat ja tehokkaammat kahvimyllyt (kuva 3).

Kuva 3. Kahvimyllyt

Kahvi säilyi ennen huonommin kuin nykyään eli vain noin kaksi viikkoa. Syynä huonompaan säilyvyyteen oli erilaiset säilytysmenetelmät kuin nykyään. 1920-luvulla kahvi oli pakattu yleensä paperisiin 250 gramman pusseihin. Kahvia oli myytävänä myöhemmin myös tukevammissa pahvipakkauksissa. 1930-luvulla kahvia oli saatavilla puolen kilon peltipurkeissa. Monet muistavat erityisesti punaiset Pauligin kahvipurkit. Alli Karvonen jauhoi asiakkaan pavut, joten kaupasta sai ostettua tuoretta kahvia. Nykyaikaiset kahvinystävät ovat siirtyneet ostamaan papuja ja jauhavat kahvin itse tai jauhattavat kahvikaupassa, jotta he saavat tuoreen hyvä kahvin nautittavaksi. Nykyaikaa on sekin, että työpaikoille hankitaan papukahviautomaatti, jolloin työntekijät saavat pavuista jauhettua kahvia. 

Kahvin juominen on sosiaalinen tapahtuma. Ennen kylillä ja kaupungeissa koontuivat rouvien ompeluseurat, joissa nautittiin posliinikupeista kahvia. Isoista kiiltävistä kuparipannuista juotiin juhlakahvit. Kesällä kahvia juotiin ulkona pihalla. Heinätöissä tauolla voitiin keittää nokipannukahvit tai kotoa otettiin pellolle kahvia lasipulloihin, joita säilytettiin villasukissa. Kahvipullo villasukassa on termospullon edeltäjä. Nuoret saivat juodan kahvia rippikoulun käytyä. Kuinka monelle on tuttu lapsuudesta sanonta: ”Ei saa juoda kahvia, kun kaula mustuu!” Lapset saivat kuitenkin pullamössöä. Pullamössöä saatiin, kun laitettiin kahvikuppiin vähän kahvia, sokeria ja paljon maitoa. Tähän ”kahviin” laitettiin pullaviipale. Erityisen hyvää oli, jos sai laittaa piparin pullamössöön. Saunakahvit oli ennen ja nykyään monelle perinteinen tapa nauttia olostaan.

Kaupallisesti tärkeät kahvilajikkeet ovat nykyään coffea arabica ja coffea robusta. Laadukkaampana pidetään coffea arabicaa. Kaupoissa on laaja valikoima erilaisia kahvimerkkejä eri paahtoina ja jauhatuksina, myös papuina. Perinteisen suomalaisen kahvikulttuurin rinnalle on viime vuosina noussut erikoiskahvit, kuten esimerkiksi expresso, cappuccino, café au lait, latte ja café macchito sekä maustekahvit. Kahvilla saadaan makua jälkiruokiin ja leivonnaisiin. Kahvipurkit (kuva 4) ovat hyviä kahvin säilytykseen ja sisustuselementtejä.

Kuva 4. Kahvipurkkeja

Picander 1700-luvulta on sanonut: ”On tunnettua ,että moni nainen rakastuu kahviin niin suin päin, että jos hän vain tietäisi saavansa sitä vielä kiirastulessa, ei hän edes kaipaisi paratiisiin.” 

Lähteet: Kuopion kulttuurihistoriallinen museo ja Pieni kahvikirja, Meira