keskiviikko 17. lokakuuta 2018

Marttojen opintomatka Etiopiaan 7.-16.10.2018

Mitä jäi marttojen Etiopian opintomatkasta käteen?

Martat ovat tehneet kehitysyhteistyötä lähes 40 vuotta. Marttaliiton hallitus on tehnyt strategisen linjauksen, että kehitysyhteistyötä tullaan jatkamaan myös tulevaisuudessa. Yksi tämän hetken kehitysyhteistyökohteista on Etiopiassa. Yhteistyö on lähtenyt käyntiin kaksi vuotta sitten Kynnys ry:n aloitteesta. Marttojen tavoitteena on opettaa ruoanvalmistustaitoja työpajatoiminnan kautta ja antaa myös ravitsemusneuvontaa. Tällä opintomatkalla kerrottiin suomalaisista ravitsemussuosituksista etiopialaisille naisille.

Kotitalousasiantuntijat Olga Aula ja Ringa Ropo kertoivat mm. suomalaisista ravitsemussuosituksista.



Martat saivat tutustua Addis Abebassa Etiopian vammaisten naisten järjestön EWDNA:n tiloihin ja toimintaan sekä tutustua muutaman EWDNA:n jäsenen työhön ja kotiin. Martoille matka on ollut avartava. Päivien päätteeksi kokemukset ovat vieneet sanattomaksi. Eräs martta totesi matkan aikana: ”Heikompien osa saa omat murheet näyttämään pieniltä.”

Kehitysyhteistyö maailmalla sitä työtä, jota Martat ovat tehneet alkuaikoina Suomessa eli neuvoneet ja opastaneet, jotta perheiden arki olisi helpompaa. Tavoitteena silloin ja nyt on auttaa naisia auttamaan itse itseään. Tällä opintomatkalla olemme saaneet kuulla ja nähdä konkreettisesti mitä Marttojen kehitysyhteistyö on. Se on näyttänyt meille, että Martat tekevät arvokasta työtä heikompiosaisten hyväksi.

Mitä on martoille jäänyt mieleen opintomatkasta? Useimmille on päällimmäisenä jäänyt mieleen EWDNA, vammaiset naiset, orpokoti, koulutuskeskus, kahviseremoniat, ruoanlaitto yhdessä ja kivat retket. Olemme oppineet toinen toisiltamme, etiopialaiset ja suomalaiset. Erityisesti marttoja on kummastuttanut etiopialaisen ruoanlaiton pituus. Meidän mielestä ruoka kypsyy huomattavasti nopeammin. Raaka-aineiden pienen pieneksi pilkkominen on myös hämmästyttänyt.

Kaikilla astioilla on tietty järjestys kahviseremoniassa
Koulutuskeskuksessa ruokakurssilla

Itselleni jäi mieleen Women’s Empowerment Through Skill Training Center, jossa opimme perinteistä etiopialaista ruoanlaittoa kurssilaisten kanssa. Keskuksessa oli sekä moderni että perinteinen keittiö, mutta meidän tavoitteena oli oppia perinteisten ruokien valmistusta. Osa ryhmästä teki ruokia opetuskeittiössä ja osa ”perinnekeittiössä”. Perinteisessä keittiössä ruokien valmistus tapahtuu hiilikeittimillä, puulla lämmitettävällä hellalla ja injerapannulla. Modernissa keittiössä on käytössä kaasu- tai sähköhella. Itseäni huolestutti hengitysilman puhtaus, kun ruokaa valmistetaan sisällä hiilikeittimillä, vaikka ovi olisi auki. Ergonomia ei myöskään ole paras mahdollinen, jos keitin on maassa ja siinä hämmennetään ruokaa.

Vettä ei kotitalousluokassa tullut hanasta, mutta kädet tuli kuitenkin pestä
Hiilikeittimillä keitettiin kotitalousluokassa


Perinteisessä kettiössä ruoanlaittoa

 
Ergonomia ei ole paras mahdollinen, kun keitetään hiilikeittimellä
Huonopolviselle haasteellista keittää. Pitäisi olla palli, jolla istua

Ehkä kuivauskaappi ei ole suomalainen keksintö… Koulutuskeskuksessa oli kuivaushuone kattiloille, kansille, padoille, isoille leikkuulaudoille, muoviastioille ja muille suuremmille astioille. Eräs oppilas esitteli minulle kuivaushuoneen ja pyysi katsomaan, että kattilat ovat puhtaat. Koulutuskeskuksessa todennäköisesti opetetaan hygienian merkitystä ruoanlaitossa. Hän kertoi myös, että kuivaushuone on erityisesti kattiloille ja padoille, joilla ruokaa valmistetaan hiilikeittimillä. Pyyhkeeseen voi jäädä mustaa nokea, vaikka astia olisi pesty, joten parempi on laittaa asiat kuivumaan huoneeseen.

Koulutuskeskuksen tiskipöytä

 
Kuivaushuone

Kuiaushuone sisältä

Yhdessä vammaisten naisten kanssa olemme kokeneet ihanaa energiaa, hymyä, avoimuutta ja iloa. Olemme kuulleet, kuinka EWDNA:n toiminta on voimaannuttanut vammaisia naisia ja kuinka he ovat oppineet hallitsemaan itseään ja muita sekä saaneet rohkeutta ja itsetuntoa. Vaikka elämä vammaisilla naisilla ei ole helppoa, niin heidän puheistaan tuli kuitenkin esille toiveikkuus.  Tämä toivo jääköön meille ”käteen” tästä opintomatkasta.

Suomalaiset ja etiopialaiset ruokaa laittamassa yhdessä

Nyt kannattaa kysyä kv-marttoja marttailtoihin kertomaan opintomatkasta. Kv-marttojen yhteystiedot saat marttapiiristä. Marttaillassa voidaan kerätä myös kahvimaksu ja lahjoittaa se Marttojen kehitysyhteistyölle. Lisätietoja https://www.martat.fi/martat/marttajarjesto/kansainvalinen-toiminta/

NKF Mariehamn 17. - 18.2018



Nordens Kvinnoförbunds sommarkonferens (Pohjoismaiden naisliiton) pidettiin tällä kertaa Ahvenanmaalla, Maarianhaminassa, Hotel Arkipelagissa. Osallistujia on Suomesta, Ruotsista, Norjasta, Islannista ja Ahvenanmaalta.

Minä ja Seija Hakkarainen osallistuimme Pitkälahden Martoista.



Gun Carlson, ordförande Ålands Martadistrikt toivotti meidät Ahvenanmaalle.



Andrea Hasselblatt, ordförande Finlands svenska  Martaförbundet toivotti tervetulleeksi konferenssiin.



Gudrun Podardottir, NKF`s ordförande  avasi kokoukseen.



Yhdistysten esittäytyminen

Minä toin Marttaliiton tervehdyksen

Paneelissa keskustellaan  pohjoismaisesta turvallisuudesta eri näkökulmista. Moderaattorina Britt Lundberg
Panelistit vasemmalta oikealle
Andrea Hasselbatt
Vilborg Eiriksdottir
Terhi Lindqvistin
Siw Warholm
Elisabeth Rusdal

Paneli

Turvallinen arki Elisabeth Erikssonin ja Anita Stormin kanssa.




Peter Svensson kertoo, että olisi luotava turvallisuutta ja estää väkivaltaa kodeissamme.


Suomalainen ja norjalainen Maarianhaminan kaupungintalolla

keskiviikko 7. helmikuuta 2018

Leivän tarinta

Leipä hyvä kumppaniksi, hyvä vuosi vierahaksi. Entisajan ihmiselle leipä ei ollut itsestäänselvyys. Leivän saanti ei ollut kylväjän päätettävissä, jos luonto ei ollut ihmisen puolella. Kohoamaan laitettu leipä siunattiin. Edelleen hyvin moni leiväntekijä siunaa ruisleivän. Ennen myös lapset opetettiin kunnioittamaan leipää. Leipää sai pyytää vain sen verran kuin jaksoi syödä. Sitä ei saanut laittaa pöydälle nurin päin eikä jättää veitsiä leivän päälle. Leipä kädessä ei saanut lähteä juoksemaan eikä se suussa saanut puhua.

Meidän jokapäiväinen leipämme tarkoittaa itse asiassa meidän jokapäiväistä ruokaamme, koska leipä on ollut hallitseva ravinto niin pitkään Pohjolan historiassa. Noin 10 000 vuotta sitten ihminen alkoi viljellä viljaa. Pohjolaan viljanviljely tuli joskus esikivikauden aikaan 4000 vuotta sitten. Pian opittiin, että vilja on kestävämpää, jos sen paahtaa, mutta se ei käynyt oluessa, kohonnut leipoessa eikä sitä voinut käyttää kylvöön. Jos leipää leivottiin näillä jauhoilla, leipä oli litteää ja harmahtavaa, mutta maku oli ilmeisesti ihan hyvä. Tämä oli tyypillistä leipää kivikaudella. Jos sitä vastoin vilja kuivattiin pienellä lämmöllä, viljaa voitiin käyttää oluen ja leivän valmistukseen sekä sitä voitiin kylvää.

Leipä syntyi vahingossa 6000 vuotta sitten, kun puuro kiehui keittopadan reunojen yli. Se paistui kuumilla kivillä tai hiilloksella kakkaroiksi. Kakkara eli alkeellinen leipä otettiin mukaan metsästysretkille, joka oli mainio eväs matkoilla.

Taikinan hapattaminen oli ratkaiseva askel leivän säilymiselle. Tarinan mukaan kiireiseltä orjalta jäi leipominen kesken. Hän jatkoi askarettaan seuraavana päivänä, jolloin taikina oli suurentunut ja kupli. Leipoja ei kuitenkaan uskaltanut kertoa asiasta kenellekään vaan valmisti leivät entiseen malliin. Leivistä tuli kuitenkin kuohkeita ja pehmeitä, ja ne miellyttivät isäntiä. Silloin leipoja uskalsi kertoa rikkomuksensa.

Vanhin Ruotsista löytynyt leipä on ajalta noin 200 eKr, mutta Suomesta sellainen tunnetaan vasta ensimmäisen kristillisen vuosituhannen loppupuolelta, ahvenanmaalaisesta Sundin Långängsbackenin kalmistosta. Se on pieni, halkaisijaltaan noin yhdeksän senttimetriä oleva ohrakakku. Leipä oli paistettu lieden kuumilla kivilevyillä tai paahdettu tulen hohteessa. Varsinaiset leivinuunit tulivat Pohjoismaihin viikinkiajalla, mutta Suomesta niitä ei tunneta vielä rautakaudelta.

Kun rukiin viljely uuden ajan alkupuolella levisi ympäri maatamme, hapatetusta ruisleivästä tuli tavallisin leipä Pohjois-Pohjanmaata ja Lappia lukuunottamatta. Sen rinnalla myös ohraleipää alettiin kohottaa, jolloin siitä tuli hiivaleipää. Ennen vanhaan hiiva saatiin käyneen oluen pohjalle laskeutuneesta saoksesta.

Ensimmäiset viljat kerättiin käsin tai leikattiin sirpeillä ja puitiin varstalla. Yksi ensimmäisistä vehnälajeista oli speltti. Kun ensimmäinen ilmastonmuutos tuli pronssikauden lopussa, ohrasta tuli tärkein viljalaji. Ohra tarvitsee lyhyemmän kasvukauden kuin vehnä. 700-luvulla tuli ruis tärkeämmäksi viljalajiksi, koska ruis on kestävä ja antaa sadon myös huonoilla viljamailla. Ruis vaatii kuitenkin pitkän kasvukauden, joten se yleensä kylvettiin syksyllä.

Suomen ensimmäinen vilja oli kuoreton ohra. Ruotsissa kuorettoman ja kuorellisen ohran ohella viljeltiin jo kivikaudella useita vehnälajeja. Suomessa vilja monipuolistui esiroomalaisen rautakauden kuluessa. Kuorellinen ohra ilmaantui esikristillisillä vuosisadoilla. Kuoreton ohra on heikompisatoinen, joten se jäi vähitellen syrjään. Rautakaudella ohran jälkeen tavallisin vilja oli vehnä.

Jo ennen ajanlaskun vaihdetta Suomessa tunnettiin kaksi vehnälajia. Niistä yleisempi oli kuorellinen ja pitkävehnäinen emmer, jota vielä viikinkiajalla viljeltiin yleisesti sekä Varsinais-Suomessa että Hämeessä. Kuoreton pölkkyvehnä, jonka tähkä on nuijamaisen lyhyt ja paksu, pysyi suosiossa kauemmin. 1000-luvulla se on tunnettu mm. Mikkelin Orijärvellä. Varsinainen leipävehnä alkoi levitä meillä ajanlaskun ensim-mäisillä vuosisadoilla, joka vähitellen syrjäytti emmerin ja pölkkyvehnän. Neljäs esi-historiallinen vehnälaji on kapeatähkäinen ja kovakuorinen speltti, jonka jyvät ovat hyvin kuitu- ja proteiinipitoisia. Sen viljely oli täällä lyhytaikainen, koska sitä on todettu meillä vain Salon Uskelasta 300-luvulta jKr. Speltti on nyt kokenut kuitenkin uuden tulemisen.

Suomessa ruista alkaa esiintyä viimeisillä esikristillisillä vuosisadoilla. Vanhimmat jyvälöydöt ovat 100-luvulta eKr. Rautakauden kuluessa ruis vähitellen yleistyi ja nousi paikoin ohran rinnalle jo pääviljaksi. Runsaan sadon tuottava kaskiruis eli korpiruis levisi Kustaa Vilkunan mukaan Itä-Suomeen kaakosta 1100-luvulla.

Kaura on Suomessa ruista hiukan nuorempi. Vanhimmat merkit ovat vasta ensimmäisen kristillisen vuosituhannen alusta. Kauraa käytettiin enemmin eläinten rehuna kuin ihmisravintona.

Nykyisten ravintosuositusen mukaan suositellaan nautittavaksi 6-9 viipaletta leipää päivässä. Leivän leipominen on helppoa ja nopeaa.

Limppu
0,5 l  piimää
50 g hiivaa
1 tl merisuolaa
2 rkl siirappia
1 rkl pellavasiemenrouhetta
9 dl hiivaleipäjauhoja
0,5  dl rypsiöljyä

Kädenlämpöiseen piimään sekoita hiiva, merisuola ja hunaja. Lisää pellavansiemenrouhe ja jauhot, vaivaa taikina hyvin. Lopuksi lisää rypsiöljy kunnes on imeytynyt taikinaan. Kohota taikina ja leivo yksi tai kaksi limppua. Kohta ja viillä limput ennen uuniin laittamista. Paista 200-asteessa noin 20–30 minuuttia.

Myslileipä
1     l              vettä
100 g             hiivaa
2     tl             suolaa
4     dl            mysliä
2     dl            pettujauhoja
16   dl            vehnäjauhoja
100  g            margariinia

Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi, lisää sekoittaen hiiva, suola, vuohenputkea, mysli ja jauhot. Lisää taikinaan lopussa sulatettu margariini. Alusta taikina tasaiseksi. Anna kohota lämpimässä liinalla peitettynä noin kaksinkertaiseksi, jonka jälkeen leivot kolme leipää, jotka laitat voideltuihin vuokiin. Kohta leivät vuoissa. Paista 225 °C:ssa uunin alatasossa noin 35 minuuttia.

Ruisleipä
1      l             vettä
2      rkl          hapatinta (vähintään)
0,75  rkl         suolaa           
1200 g           ruisjauhoja

Juuri:
Hapatin sekoitetaan taikina-astiassa kädenlämpöiseen veteen. Ruisjauhoja lisätään kunnes muodostuu vellimäinen seos, jota vatkataan voimakkaasti. Taikina-astiaa pidetään lämpimässä paikassa ja juurta vatkataan silloin tällöin. Sen annetaan hapantua ainakin yön yli tai sen mukaan, kuinka hapanta leipää halutaan.


Alustus:
Taikinaan lisätään suola ja halutessa pieneen nestemäärään lietetty hiiva, joka nopeuttaa kohoamista. Taikina alustetaan kiinteäksi pettu- ja ruisjauhoilla, kunnes se ns. napsahtelee. Sen pinta tasoitetaan ja kuivumisen estämiseksi siihen ripotellaan jauhoja. Lopuksi viilletään risti taikinan päälle. Taikinaa kohotetaan peitettynä lämpimässä, kunnes pinnan viillot ovat avautuneet. Tällöin leipominen voi alkaa.

Leipominen:
Taikina kaadetaan jauhotetulle leivinpöydälle. Muista ottaa seuraavaa kertaa varten pala taikinaa, joka toimii hapattimena. Hapatin voidaan pakastaa tai säilyttää jääkaapissa tai taikina-astiaan paineltuna viileässä paikassa suojattuna. Leivotaan taikina tangoksi, joka jaetaan puoliksi. Ne vaivataan huolellisesti ja pyöritetään lopuksi sileiksi, korkahuippuisiksi limpuiksi. Huippu painetaan kevyesti alas. Reikäleipää valmistettaessa  painellaan taikinaerä halutun paksuiseksi ja keskelle tehdään reikä sarvella, juomalasilla tai muotilla. Leivät kohotetaan, kunnes niiden pinta on kauttaaltaan repeillyt.

Paistaminen:
Leivät pistellään ja niitä paistetaan noin 225 °C:ssa noin tunti. Leipien koko vaikutta sekä paistolämpötilaan että -aikaan. Reikäleipiä paistetaan noin 250 °C:ssa puolisen tuntia. Uunista otetut leivät peitellään kuoren pehmentämiseksi.

Patonki
5     dl            mahlaa tai vettä
50   g             hiivaa
1     tl             suolaa
2     rkl           hunajaa
1     dl            kaurahiutaleita tai -leseitä
11   dl            hiivaleipäjauhoja
0,5 dl             rypsiöljyä

Voiteluun:
3    rkl            sulatettua margariinia
0,5 tl              vuohenputkea kuivattuna ja rouhittuna

Lämmitä mahla kädenlämpöiseksi, lisää sekoittaen hiiva, suola, hunaja, kaurahiutaleet ja jauhot. Lisää taikinaan lopussa öljy. Alusta taikina tasaiseksi. Anna kohota lämpimässä liinalla peitettynä noin kaksinkertaiseksi, jonka jälkeen leivot neljä patonkia. Kohta patongit pellillä. Voitele patongit rasvayrttiseoksella. Leikkaa pintaan terävällä veitsellä viiltoja. Paista 225 °C:ssa uunin keksitasossa noin 15 minuuttia.

Omena-porkkanasämpylät
5     dl            omenamehua tai vettä
50   g             hiivaa
1     tl             ruususuolaa
2                    raastettua omenaa
2                    raastettua porkkanaa
2      rkl          pellavansiemenrouhetta
2      rkl          kuusenkerkkäsiirappia
10    dl           hiivaleipäjauhoja
2      dl           grahamjauhoja
50    g            sulatettua voita tai margariinia


Kädenlämpöiseen nesteeseen sekoitetaan hiiva, suola, omena- ja porkkanaraaste, pellavansiemenrouhe, kuusenkerkkäsiirappi ja jauhot. Vaivaa taikinaksi ja lopuksi lisää rasva. Kun taikina on valmis, laita kohoamaan. Kohonneesta taikinasta leivotaan soikeita sämpylöitä. Anna sämpylöiden kohota, jonka jälkeen paista 225 °C:ssa noin 15 minuuttia.